Kesä on ollut taas täynnä ihania hääkeikkoja. Olen aina tykännyt hääkeikoista eniten; ilma on täynnä rakkautta ja ihmiset onnellisia. Lisäksi häissä saa soittaa iloista musiikkia ja paljon kauniita rakkauslauluja, joita rakastan. 🙂 Ajattelin kirjoittaa pienen kuvauksen lauantaisesta keikkapäivästä, antaakseni kuvaa siitä, miltä häät näyttävät muusikon silmin ja mitä kaikkea hääkeikan hoitamiseen kuuluu. Ehkä tästä on apua joillekin, jotka etsivät bändiä häihinsä tai joillekin, jotka tahtovat tehdä hääkeikkoja itse:

Lauantaina olimme poikaystäväni Ilkan kanssa keikalla Helsingin Soutupaviljongissa. Aikataulu ja paikka olivat ihanteelliset; soitto alkoi illalla klo 20 aikaan, joten päivällä oli aikaa ottaa iisisti, laittautua rauhassa, järjestää nuotteja ja treenata biisejä. Hääpari oli löytänyt duomme netin kautta ja toivebiisit oli valittu suoraan biisilistaltamme – tuntui mukavalta, että hääparin musiikkimaku tuntui käyvän hyvin yksiin meidän kanssamme. Häävalssina toimi Ismo Alangon Elokuun häävalssi, joka on yksi suosikkivalsseistamme.

Yhteydenotot hääparin kanssa olivat olleet mutkattomia ja ystävällisiä, joten jo ennen keikkaa oli fiilis, että tästä tulee hyvä ilta. Ilkka kävi roudaamassa suurimman osan bändikamoistamme autoon jo päivällä – olen onnentyttö, kun minulla on tällainen poikaystävä ja työpari, joka hoitaa suurimman osan kaikista käytännönasioista; keikkamyynnin, laskutuksen ja usein myös ison osan roudauksesta samalla, kun minä sudin kotona meikkiä naamaan. 😉 (Ollaan kyllä sovittu, että Ilkka ottaa palkasta vähän isomman siivun kuin minä.)

Lähdimme hääpaikalle kuuden maissa ja kasasimme kamat lavalle. Meidän kattaukseemme kuuluu sähköpiano, sähkökitara, äänentoistokamat, mikrofonit ja Ilkan saksofoni. Kamojen kasaukseen ja pieneen soundcheckiin menee yleensä noin puoli tuntia. Tällä keikalla saimme soittaa ulkona, ja miljöö hipoi täydellisyyttä: merenranta, lavalle paistava ilta-aurinko ja tyyni kesäilta. Kamojen kasauksen jälkeen odottelimme keikan alkua rantakallioilla ilta-auringosta nautiskellen.

Soitto alkoi klo 20 häävalssilla ja perinteisellä tanssimusiikilla. Ulkona soittaminen tuntui ensimmäisen setin aikana vähän haastavalta; kaiuttimien ääni tuntui katoavan johonkin kauas, eikä äänentoistosta saanut juuri tukea omaan laulamiseen. Tunnelma oli kuitenkin korkealla ja jo toisen setin aikana asetelmaan alkoi tottua. Koko illan ajan juhlissa vallitsi lämmin tunnelma ja ohjelmistomme tuntui iskevän yleisöön erityisen hyvin. On ihana tunne, kun huomaa, että duomme musiikkityyli kohtaa juhlaväen musiikkimaun ja tilaisuuden tunnelman kanssa. Tämä on usein tulosta hääparin hyvästä harkinnasta; on osattu etsiä omaan tilaisuuteen ja omaan musiikkimakuun sopiva bändi, eikä napattu sitä helpointa tai halvinta ratkaisua.

Joka kesä on aina jokin hittibiisi, joka vetää aremmatkin ihmiset tanssilattialle. Tänä kesänä biisi on ollut Antti Tuiskun Keinutaan. Tämäkään keikka ei tehnyt poikkeusta; tanssilattia täyttyi hetkessä, kun biisi lähti soimaan. Biisi ei välttämättä ole ihan ominta tyyliäni, mutta cover-artistin pitää välillä uskaltaa pitää hauskaa ja heittäytyä erilaisiin rooleihin – tavallaan tämä juuri on parasta coverkeikoissa. Keikalla ollut pikkupoika oli koko illan toivonut Antti Tuiskua, joten biisin kuuleminen taisi olla ainakin hänen iltansa kohokohta. 🙂

Päätimme keikan klo 23, minkä jälkeen meille vielä tarjottiin pientä iltapalaa. Loppuroudauksen hoidettuamme pääsimme kotiin jo puolenyön jälkeen. Hyvän keikan jälkeiset adrenaliinit kohisivat vielä suonissa, joten nukkumaan päästiin vasta myöhemmin. Taas kerran keikka jätti ihanan lämpimät fiilikset; oli ilo ja kunnia olla mukana näissäkin kauniissa hääjuhlissa!

SF-duo kiittää! <3