Aiemmin kuvailemani menestys Tinder-maailmassa jatkuu:

”Pitkä mies Pohjoisesta” osoittautui 179 senttiseksi. Kun vähän naureskelin, että onkohan tuossakin vielä Lapinlisää, tyyppi esitti jonkin monimutkaisen laskutoimituksen, jonka tulos oli 17 senttiä ja arvuutteli, että mikä mitta se on. Minä: ”Onko tuokin siis teilläpäin pitkä?”

Hiljaista on ollut sen jälkeen..

Hiljaista on ollut myös aiemmin tapaamani hierojan suunnasta. Tyyppihän vaikutti hyvinkin kiinnostuneelta ja vielä viikonloppuna tuli kovasti viestejä. Arvelisin, että ottaa yhteyttä juuri kun on saapumassa paikkakunnalle, tyyliin ”tavataanko sun luona?”. Miten vaikeaa on tajuta se, ettei kiinnostus pysy yllä ilman yhteydenpitoa!? Jos minä olen laittanut jotain viestejä, vastaa kyllä, muttei oikein tartu mihinkään. Mielenkiintoista keskustelua ei tule. 

Muutenkin keskustelut tyrehtyy alun jälkeen, ellei halua heti tavata tai aloittaa jotain pikkutuhmaa viestittelyä. Mähän kovastikin tykkään pervoviestittelystä, mutta oikeesti kyllä haluun nähdä miehen ennen sitä. Ihan kenen tahansa hyypiön kanssa en ala.

Hyvää keskustelua on syntynyt erään toimittajan kanssa. Kirjoittaa hyvin, on älykäs kuin mikä, mutta meidän maailmat ei kohtaa. Eikä ole fyysisesti mun makuun (lyhyt).

Nyt on macheina mm. jumalaisen komea jenkkiupseeri (juu, varmaan mun unelmien prinssi ja totta) sekä charmikas Jean-Luc, joka asuu linnassa Ranskassa. Nyt pitäis siis valita kumman luona lähden ekaks käymään.