Tinderöintiä

Tinderiin tuli sitten liityttyä. En taida vieläkään ymmärtää, miten siellä pitää käyttäytyä. En oikein osaa suhtautua kivasti perusaloituksiin kuten ”Mitä iltaan kuuluu?” Jos ylipäätään viitsin vastata tuohon jotain, on vastaukseni sitä luokkaa, että tyyppi poistaa mut heti. Olen muutenkin tosi taitava karkoittamaan tyyppejä. En yhtään ymmärrä miksi.

Vaikka se kerta, kun Tinder kertoi yhden machin olevan 5 km päässä, siihen oli tietty todettava, että naapureita näköjään ollaan. Ja seuraavana päivänä: ”Ja samassa paikassa töissäkin. Kiva paita sulla”

Tai jos joku kysyy esim: ”Miten olet välttynyt lapsilta?” Siihen ei ehkä kannata vastata: ”Hyvää tuuria kai” 

Ja ne tyypit, jotka alkavat hehkuttaa jostain profiilikuvan namiseksikkyydestä (yäk) ja kinuta, että mistä löytyy lisää kuvia. Ilman että kertovat yhtään mitään itsestään. Ihan kuin olisin siellä kuin kaupan karkkihyllyllä, valittavissa. Kun ilmoitan, että sitä runkkumateriaalia löytyy ihan googlettelemalla ilman että aion avustaa asiassa, on mulla taas yksi tinderpari vähemmän. 

Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä olen silti onnistunut sopimaan treffit huomiseksi. Tyyppi vaikuttaa todella lupaavalta, oikean henkilöllisyydenkin olen jo penkonut (ei ollut vaikeaa edes). Uuuh, jänskättää..

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Ihan hyvin mulla menee

Ei kai ole itsetuhoinen ajatus vielä, 

jos synkkänä hetkenä toteaa, että kaikki on nähty.

Ettei mikään yllätä enää.

Että voisi hyvin uhrautua jonkun puolesta,

jonkun tarpeellisemman.

 

Sitä kuitenkin herää uuteen päivään,

aavistuksen toiveikkaana jopa.

Aamu aamun jälkeen,

samanlaiseen päivään.

Puhut samojen ihmisten kanssa, 

samoja asioita.

Jo etukäteen tiedät, mitä aikovat sanoa.

Sanajärjestyksineen, taukoineen kaikkineen.

 

Joskus ikävä yllätyskin on tervetullutta vaihtelua.

 

 

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään