Tag: oma tila

Oltiin bileissä, baarissa. Väkeä oli todella paljon, aika vauhdissa osa loppuillasta. Eiköhän tungoksessa joku tarrannut takapuoleeni. Käännähdin ympäri: ”Mitä sinä luulet tekeväsi?” Keski-ikäinen mies, kännissä kuin apina, hekotteli vaan vastaukseksi. Vielä enemmän kuitenkin ihmetytti tämän miehen daamin reaktio. Mimmi sössötti: ”Se oli vaan huumoria. Ootko sä ihan huumorintajuton??” Palasin takaisin omaan seurueeseeni ja kerroin tapahtumasta. […]

Sanoit olevasi onnellinen siitä, että saat seurassani olla herkkä. En minä tähän ole lupautunut. Milloin annoin sinulle luvan käyttäytyä kuin pikkulapsi? Kitistä, kun et saa tarpeeksi huomiota? Itkeä, kun sinua ei ymmärretä? Raivota, kun en käyttäydy niinkuin haluaisit?   Kuka vei sen miehen pois ja toi tilalle tämän lapsen? Päästä ne tahmaiset kätesi irti lahkeestani. […]

Sanot, ettet ole mustasukkainen. Et ehkä olekaan, muista miehistä. Kuitenkin olet mustasukkainen kirjalleni, tietokoneelleni, puhelimelleni, neuleelleni, teekupilleni… Kaikelle, mikä vie huomioni pois sinusta.   Mitä enemmän takerrut minuun, sitä enemmän vetäydyn pois. Mitä enemmän vetäydyn,  sitä enemmän takerrut.   Todistaakseni rakkauteni minun pitäisi muuttaa luoksesi. Talossasi on paljon tilaa. Mutta ahtaalta se tuntuu.  

Väitit jälkeenpäin, ettet ehtinyt miettiä mitä haluat. Oli kuin pyörre olisi imaissut sinut ja ennenkuin huomasitkaan olit naimisissa minun ja yhteisen asuntolainan kanssa. Ihan kuin minullakaan olisi ollut valinnanvaraa. Itse kiskoit minut luoksesi tummansinisellä katseellasi, baarin toiselta puolelta. Halusin sinut, olin nähnyt sinusta jopa untakin jo vuosia ennen tapaamistamme. Hävettää näin ateistina myöntää, mutta rukoilin […]

Herään taas siihen,  kun hierot erektiotasi pakaroitani vasten. Ehkä maailmassa on joku nainen, joka kiihottuu siitä, se en kuitenkaan ole minä. Minkä hyvin tiedät. Huomisaamuksi olen varannut yöpöydälle sakset.

Sanoit, ettei kenenkään kosketus ole tuntunut yhtä hyvältä. Sormeni pitivät koskettamisesta. Sitten aloit odottaa sitä, pyytää sitä, vaatia sitä. Se ei ollut enää vapaaehtoista,  sormeni olivat vastahakoiset. Kun istun mukavasti sohvalle teekupin kanssa, tulet siihen vastapäätä, tunget jalat syliini jo valmiiksi nautinnosta ynisten. Tee on kuumaa, houkuttelevan kuumaa      

Odotit havahtumistani kuin yli-innokas koiranpentu. Olit suunnitellut minulle täydellisen aamun. Istut vastapäätäni aamiaispöydässä silmät loistaen, mielihyvästä myhäillen. Yritän nieleskellä pekonia ja munia, liian laihaa kahvia. Yritän saada sanotuksi: Paras tapa miellyttää minua aamuisin on pysytellä pari tuntia pois tieltäni. Nielen senkin.