Tag: välähdyksiä

Ei kai ole itsetuhoinen ajatus vielä,  jos synkkänä hetkenä toteaa, että kaikki on nähty. Ettei mikään yllätä enää. Että voisi hyvin uhrautua jonkun puolesta, jonkun tarpeellisemman.   Sitä kuitenkin herää uuteen päivään, aavistuksen toiveikkaana jopa. Aamu aamun jälkeen, samanlaiseen päivään. Puhut samojen ihmisten kanssa,  samoja asioita. Jo etukäteen tiedät, mitä aikovat sanoa. Sanajärjestyksineen, taukoineen kaikkineen. […]

Se näyttää melkein oikealta hymyltä Ystävälliseltä. Katse suunnattuna suoraan sinuun. Silmissä vaatimus: Tottele kun minä pyydän näin kauniisti, hymyilen jopa.  Katso kuinka hienosti käyttäydyn, hallitsen nämä jutut. Nyt sinun kuuluu totella, siirtyä, antaa minulle tilaa ennenkuin hymy jäykistyy, muuttuu irvistykseksi.

Kysyt miksi en juo kanssasi. Kun kuitenkin juon ystävieni kanssa. Ystäväni ovat juodessaan hauskoja, me ymmärrämme toisiamme, nauramme samoille asioille.   Haluaisin kunnioittaa sinua. En halua katsella, kun kasvosi alkavat punoittaa, silmäsi hakevat kohdistuspistettä. Kun suollat sitä tajunnanvirtaasi, jossa ei ole pointtia, ei järjestystä. Väität sitä syvällisyydeksi, taiteellisuudeksi. Ehkä minun pienet naisenaivoni eivät vain ymmärrä.

Muistan sen ahdistuksen, joka tuntui palana kurkussani, möykkynä sisälläni kotiovea avatessani. En ole kovin halukas syöksymään uuteen suhteeseen. Uskon kyllä, ettet ole samanlainen ja ettei suhteemme olisi samanlainen.   Kaksi täydellisen hienoa päivää ja minuun iski paniikki. Suutuin typerästä pikkuasiasta, juttu eskaloitui repiväksi riidaksi. Olin jo ovella lähdössä. Pysäytit. Huusit kaiken itsehillintäsi kadottaneena: ”Etkö sinä […]

Sanoit olevasi onnellinen siitä, että saat seurassani olla herkkä. En minä tähän ole lupautunut. Milloin annoin sinulle luvan käyttäytyä kuin pikkulapsi? Kitistä, kun et saa tarpeeksi huomiota? Itkeä, kun sinua ei ymmärretä? Raivota, kun en käyttäydy niinkuin haluaisit?   Kuka vei sen miehen pois ja toi tilalle tämän lapsen? Päästä ne tahmaiset kätesi irti lahkeestani. […]

Sanot, ettet ole mustasukkainen. Et ehkä olekaan, muista miehistä. Kuitenkin olet mustasukkainen kirjalleni, tietokoneelleni, puhelimelleni, neuleelleni, teekupilleni… Kaikelle, mikä vie huomioni pois sinusta.   Mitä enemmän takerrut minuun, sitä enemmän vetäydyn pois. Mitä enemmän vetäydyn,  sitä enemmän takerrut.   Todistaakseni rakkauteni minun pitäisi muuttaa luoksesi. Talossasi on paljon tilaa. Mutta ahtaalta se tuntuu.  

Väitit jälkeenpäin, ettet ehtinyt miettiä mitä haluat. Oli kuin pyörre olisi imaissut sinut ja ennenkuin huomasitkaan olit naimisissa minun ja yhteisen asuntolainan kanssa. Ihan kuin minullakaan olisi ollut valinnanvaraa. Itse kiskoit minut luoksesi tummansinisellä katseellasi, baarin toiselta puolelta. Halusin sinut, olin nähnyt sinusta jopa untakin jo vuosia ennen tapaamistamme. Hävettää näin ateistina myöntää, mutta rukoilin […]

Herään taas siihen,  kun hierot erektiotasi pakaroitani vasten. Ehkä maailmassa on joku nainen, joka kiihottuu siitä, se en kuitenkaan ole minä. Minkä hyvin tiedät. Huomisaamuksi olen varannut yöpöydälle sakset.

Nukahtaminen on minulle aina vaikeaa. Levottomat ajatukset vaivaavat mieltäni. Kääntyilen tuskastuneena, pidän sinuakin hereillä.   Kerrot minulle iltasadun. Kukaan ei ole tehnyt sitä minulle aiemmin, ei edes lapsena. Olet lukenut sen lapsellesi niin monta kertaa, ettet tarvitse enää kirjaa. Osaat painottaa ja tauottaa, synnynnäisenä esiintyjänä. Päätän nauttia tästä loppuun asti. Mutta uni viekin minut mennessään […]

Sanoit, ettei kenenkään kosketus ole tuntunut yhtä hyvältä. Sormeni pitivät koskettamisesta. Sitten aloit odottaa sitä, pyytää sitä, vaatia sitä. Se ei ollut enää vapaaehtoista,  sormeni olivat vastahakoiset. Kun istun mukavasti sohvalle teekupin kanssa, tulet siihen vastapäätä, tunget jalat syliini jo valmiiksi nautinnosta ynisten. Tee on kuumaa, houkuttelevan kuumaa