kolmanneksi viimeisenä työpäivänä

Kun loman alkuun on enää kaksi aamua, sitä huomaa pohtivansa kaikenlaista.

Joskus keväällä ajattelin, että lomalla ehdin

• siivota vaatehuoneen
• siivota varastot, sekä lämpimän että kylmän
• siivota kaapit
• lajitella valokuvat
• kuuratajynssätä lattiat ihan kunnolla
• hakea lakat, vatut ja mustikat
• käydä kanttarellimetsässä
• hakea meille/käydä moikkaamassa kummilapsukaisia
• käydä mökillä
• käydä Kuopiossa (kun sinne vaan tekee mieli)
• uida 
• käydä kuntosalilla
• tehdä hilloja ja säilykkeitä
• virkata loppuun isoäidinneliöpeiton
• leikkiä viherpeukaloa takapihan luonnontilassa kasvavalle puutarhalle
• nähdä ystäviä
• käydä katsomassa Pappaa
• suunnitella äidin ja isän 40-vuotishääpäiväjuhlimisia
• pestä ikkunat
• pestä sauna
• pestä talvivaatteet (jotka keväällä jäivät pesemättä)
• ja noin sata muutakin asiaa

No. Nyt näyttää kuitenkin VAHVASTI siltä, että minä lomallani

• nukun pitkään ja toivottavasti yhtäjaksoisesti, Miehen jalat ovat olleet huonoina ja öisin on vaihdeltu asentoa tiuhaan
• siivoan satunnaisen viikkosiivouksen. Varastot, vaatehuone ja kaapit – kuka sinne katsoo? Ja talvivaatteet – njääh.
• uin, istun kalliolla ja laiturilla ja kerään läheisen metsäpolun varrelta kanttarellit pariin kastikkeeseen. Viime vuonna kerätyt 10l menivät pakastimen vahinkosulatuksessa harakoille. En ahnehdi.
• syön luonnonjogurttia mansikkahillolla. Mansikat on jo säilötty. Haen vattuja drive-in- paikastani, jossa auton ympäriltä saa kerättyä ämpärillisen. Kätevää.
• annan takapihan luonnonkukkien ja muiden kukkia. Kuvaan perhosia ja niitä luonnonkukkia.
• ajelen siellä, missä haluan. En ota stressiä ihmisten tapaamisesta. 
• ihailen Anopin pesemiä ikkunoita. Puhtaat ovat. Ihana Anoppi!
• en tee ainuttakaan ’pakko tehdä’-listaa enkä aseta mitään tavoitteita

Minä meinaan lomailla. Kyllä se niin on, että vaikka työkin on kivaa (ainakin joskus) niin loma voi olla parhautta. Kun sitä ei liikaa ohjelmoi eikä suunnittele. Stressimääräkin vähenee niin puoleen. Minun ei tarvitse päteä kenellekään eikä tehdä lomaani kenenkään pillin mukaan. Minun ei ole pakko kiertää kaikkia kesäjuhlia eikä näyttelyitä. Kodin ei tarvitse kiiltää kuin pesuainemainoksissa. Pakko ei ole ihteään lomastressillä ahistaa.

Kun on riittävän väsynyt, sitä vissiin oppii leppoistamaan. Kerron sitten elokuussa, miten kävi ja kuinka katastrofaaliseksi tai taivaalliseksi kuukauden loma lopulta osoittautui.