Tag: lapset

Maanantaina palasin töihin. Koko viikko on ollut yhtä sylissä pitämistä, kainaloon kiipeämistä, silittämistä. Kuuntelemista, katsomista. Ihmettelemistä.  Lähes kuukauden sairasloma oli pitkä aika. Siinä ajassa ehtii pienessä mielessäkin pyöritellä vaikka mitä. On tultu uudelleen tutuiksi, kun ensin on raivottu jätetyksi tulemisen kokemuksesta nousevaa ikävää ja kipeää ja sitten takerruttu sylissä kiinni kuin hukkuva. On tultu uudelleen […]

Sain tänään olla Pienen potilaan kanssa hetken. Pähkäilimme magneettipeliä, lauloimme lauluja väärillä sanoilla ja hihittelimme. Pieni käpertyi syliin ja painoi päänsä rintoihin. ”Ihan epärrreilua”, hän sanoi. ”Ai mikä?”, minä kysyin. ”Kun sulla on niin ihanat tissit.”, huokasi hän. Niin. Joskus arjen ilo on pienissä asioissa. Kuten tädin tisseissä.

Mennessäni tänään töihin ensimmäinen nyyhkijä tuli vastaan jo tuulikaapissa. Sylissä itku laantui ja viisivuotias sanoi itkeneensä, koska en ollutkaan töissä. Tulinkin vasta välivuoroon. ”Mä koko yön ootin et tulis aamu ja mä pääsisin päiväkotiin. Täällä on niin hyvä olla.” Aamupalalla pienet, puuroiset sormet hipelöivät hihaani. ”AnLottanen, kiva kun sä tulit mun viereen.”  Ulkona rakettikeinuvauhteja antaessani […]

Viimeiset kolme viikkoa olen kesyttänyt leijonanpentua. Pienokaista, joka on reagoinut erotilanteissa potkimalla, nipistelemällä ja kirkumalla korvia huumaavaa viidakkokiljuntaa. Olen ottanut kädestä, ohjannut olkapäistä. Näyttänyt kuva kuvalta päivää edemmäs ja sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Istunut vieressä, ottanut syliin. Nostanut heitettyä lautasta ja pyytänyt pienokaistakin nostamaan tai pitämään ruokailuvälineet paikoillaan. Olen opettanut leikkimään automatolla ja hiekkalaatikolla. Olen […]

Sain pitää eilen seurassani kolmea ihanaa ja valloittavaa lapsukaista, joiden vanhempiin tutustuin töissä ollessani. Lapsista tuli tärkeitä erinäisten tapahtumien johdosta. Irtisanomiseni otettiin vastaan hyvin murheellisesti, lapset roikkuivat kirjaimellisesti minussa kiinni ja minunkin oli vaikea lähteä.  Eilen yksi pieni tuli viereeni istumaan suuren kiven päälle kiivettyämme. Painautui aivan liki, kainaloon. Kiipesi sitten syliin. Huokasi syvään. Puristi […]

Eilen kurvasin viimeistä kertaa päiväkodin pihaan. Kuuntelin pitkään pihassa lintujen aamukonserttia silmät kiinni. Tuntui yhtä aikaa kurjalle ja levolliselle. Eilen oli haikea päivä. Halusin olla lapsia ja vanhempia vastassa. Perustelin tätä sillä, että käsiheipat vanhemmillekin ovat eri asia kuin fb-heipat ja että lapsilla on oikeus hyvästeihin. Minulla on oikeus hyvästeihin. Aamu piti sisällään paljon haleja […]

​ Huomenna on viimeinen työpäivä. Tai käynti työpaikalla. Haluan hyvästellä lapset ja vanhemmat. Työkaverit. Työnantajan. Kuitenkin. Haluan kiittää. Yhdessä eletystä ja koetusta. Hymyistä, kyynelistä. Haleista. Kepposista. Hörönauruista. Ihmettelystä ja köllimisestä. Peleistä. Lauluista. Haluan jättää jotain, mistä pitää huolta. Samalla tavalla kuin minä olen pitänyt pienistä. Olen paketoinut jokaiselle pienelle oman orvokin. Kirjoittanut ohjeet sen hoitoon. […]

Pieni oli yökylässä viettämässä vappua. Touhua ja tohinaa riitti. Tehtiin kasvomaalauksia, pelattiin kaikki lautapelit, puhallettiin (ja poksauteltiin) ilmapalloja ja saippuakuplia, hypittiin ruutua, juostiin puolinakuina pitkin käytäviä ja katsottiin snookeria. (Mies on saanut itselleen innokkaan katselukaverin; Pieni oli kotonaan vahingossa painanut kahdesti nelosta ja päätynyt kanavalle 44 ja snookerin ihmeelliseen maailmaan ja havainnut sen äärimmäisen mielenkiintoiseksi.) […]

Viisivuotias tekee pöydässä kynätehtäviä samalla, kun minä valmistan aamupuuroa koko talolle.  Hän sipsuttaa viereen, nypeltää paidan helmaa ja kysyy: ”Onko sulla lapsia?” ”Ei ole”, minä vastaan ja sydäntä kurtistaa. Tekisi mieli itkeä. En itke, vaan hymyilen ja nostan lapsen syliin. Lapsi silittää poskeani, minä hämmennän puuroa. ”Ei äidillä ja isilläkään ollut ennen kuin mä synnyin […]

Perjantai oli jännittävä päivä. Koko päiväkoti lähti liikkeelle keltaisissa huomioliiveissään. Jonon ensimmäisellä oli käsissään iso kimppu virpomavitsoja. Kanssaihmisten hymyt ja autoilijoiden vilkutukset tuntuivat lapsista (ja aikuisista) mukavilta. Autoilijat antoivat hienosti tietä vaappuvalle joukkiollemme. Matkalla lauloimme tipulauluja. Kävelyretkemme päämäärä oli läheinen palvelutalo. Olimme menossa virpomaan ja laulamaan pääsiäis(tipu)lauluja. Jännitys tuulikaapissa oli käsin kosketeltava. Opekin jännitti. Mutta […]