hankala potilas tai ei kuitenkaan

”Teille on varattu toimenpideaika päiväkirurgiaan 6.9.2013.”

Posti toi jälleen uuden kutsun. Sinnikäs on tuo Keskussairaala. 

Kyseessä on poskionteloiden fess-leikkaus. Minua on kaikkien muidenkin kummallisuuksien  ja geeniperimän lottovoiton lisäksi siunattu viallisilla poskionteloilla, joita on kahden sijaan neljä. Tämä selvisi, kun kävin tapaamassa erikoislääkäriä vuosi sitten jälleen yhden sinuiitin jälkimainingeissa. 

”Onpa jännät ontelot”, sanoi lääkäri. ”Saanko käyttää tätä kuvaa opetuskäytössä tämän jälkeen?”

Ei ollut kuulemma ihme, että sinuiitit ovat pitkäikäisiä. Eikä sekään, että kaikkien ihailema nenäkannu on pahin kiusa, minkä tiedän. Olen vuosia väittänyt nenäkannulla sieraimiin kaadetun keittosuolaveden jäävän onteloihin. Vuosia tälle on naurettu. Kun eihän sinne mikään voi jäädä! Hah, voi. Ja jää. Kun on neljä onteloa.

Niin siis toimenpiteestä. On kuulemma helppo. Vaan kaksi (2!!) viikkoa sairaslomaa. Tehdään puudutuksessa.

”Mulla kun toi puudutus ei koskaan onnistu”, aloitan ja jatkan kauhukertomuksilla alentuneesta kipukynnyksestä.

”No, mietitään nukutusta. Ja ehkä yötä tai ehkä kahta osastolla”, jatkaa lääkäri luettuaan aikaisemmat surulliset leikkauskertomukset.

Ensimmäinen leikkauskutsu tuli viime syksylle, jolloin olin sattuneista syistä lepäämässä osastolla. Ei leikattu. Sain hankalan potilaan leiman, kun en ottanut vastaan tarjottua aikaa. 

Toinen leikkauskutsu tuli helmikuulle, jolloin oli leirieste. Ei leikattu. Sain hankalan potilaan leiman, kun en ottanut vastaan tarjottua aikaa. Kun en mennyt siirtämään mielenterveysleiriä. Kummallinen potilas.

Kolmas leikkauskutsu tuli kesäkuun alkuun, jolloin alkoi icsi-hoidot. Ei leikattu. Sain hankalan potilaan leiman, kun en ottanut vastaan tarjottua aikaa. Hoitaja kysyi, eikö sitä icsiä voi siirtää. No ei voinut.

Neljäs leikkauskutsu tuli syyskuun alkuun, johon on kaavailtu seuraavaa icsiä. Tai siis minä olen kaavaillut. Soitin preoperatiiviselle sairaanhoitajalle, sanoin, että meillä icsin kohtalo selviää ensi viikolla. Ja että syyskuussa olen vastuussa isosta oman ammattialani tapahtumasta, jossa minun on oltava. Kummastuksekseni en saanutkaan hankalan potilaan leimaa. 

”No pitäähän tässä hommassa joku järki olla. Sovitaanko, että katsotte ne lapsettomuushoidot nyt ihan ensin loppuun? Soitat sitten, kun se on ajankohtaista. Minä jätän sinut tänne roikkumaan, mutta ei lähetetä uutta aikaa ennen kuin sinä olet siihen valmis”, sanoi nyt sairaanhoitaja.

Kerrankin joku, jolla toimii terve järki.

Kiitos siitä.