ilo- ja helpotusitkua puhelinlinjoilla

Tänään se loppui. Lapsettomuuspoliklinikan kesäsulku.

Kello oli herättämässä hyvissä ajoin, keho herätti vielä enemmän hyvissä ajoin. 4.30 loppui uni. Aamu oli pitkä, en päässyt edes tiluksille kävelemään (siis asumme rivitalossa eli mistään hehtaarien tiluksista ei ole kyse, vaikka niistä välillä kirjoitankin. *virn*)

7.30 soitto Keskussairaalaan. Minun kanssani sinne soitti varmaan kymmeniä muitakin naisia samalla asialla: ”Mutta kun MEIDÄN vuoro…”

”Olkaa hyvä ja odottakaa…” Ja piinaava jonomusiikki. Osaan sen jokaisen tahdin ja sävelen ulkoa. Lallatin sitä mukana, ensin tavallisesti, sitten pateettisesti. Lopulta hermostuen. Nyt linjassa oli jotain vikaa, sillä jonomusiikkia ei rikkonut takaisinsoittoa mainostavan naisen ääni. Kellon kilahtaessa 08.05 linja katkesi. Uusi yritys. ”Olkaa hyvä ja”- sai ääni sanottua, kun linja katkesi jälleen. Ja sitten se oli varattu. Täällä meinasi tapahtua jo tunteiden tsunami. Tätä päivää olin odottanut koko kesän ja sitten, kun se tulee, en pääse läpi.

Kello löi 8.15 ja 8.15 loppui soittoaika. Samalla hetkellä kuului viimeisen kerran ”olkaa hyvä ja odottakaa” ja heti perään nasaaliääninen automaatti tarjoaa soittopyyntömahdollisuutta.

Aamupäivä oltiinkin sitten kohtalaisen hermostuneita. Tai siis minä olin, Mies kuorsasi, kunnes herätin aamukahville.

”No hei mä voin jäädä samantien pariksi tunniksi nukkumaan, jos sulla on noin huono aamu”, totesi Mies vitt ärähtelevälle Vaimolle.

Puhelin oli taskussa, pöntön vieressä, hammasmukiin nojaten ja lopulta päivän lehden alla. Sieltä se VIIMEIN soi.

Tuttu kätilö kyseli kuulumisia. Sanoin ylilääkärin sanoneen kesäkuussa, että seuraavasta mahdollisesta kierrosta jatketaan. Nyt on kp15.

”No ei me teitä jonoteta enempää”, sanoi kätilö. Minä ratkesin itkuun.

Aika lapsettomuuspolille ensi tiistaina. Seuraavasta alkavasta on mahdollista (kätilön mukaan) aloittaa piikit. Ja suunnata ajatuksia seuraavaan icsiin.

Itkin vielä pitkään puhelun jälkeen suihkussa. Ei jonotusta. Ei enää ”mutta-kun-meillä-ei-ole-aikoja-ennen-joulua”-puheita. Sen sijaan ymmärrystä, lämpimiä sanoja. Ja uudelleen eläväksi herätetty toivo. Toivo Ihmeestä, toivo elämästä.

Siihen toivoon minä tartun. Sitä toivoa kohti minä etenen. Ja vietän ihanan loppuloman, ilman stressiä hoidoista tai pääsystä polille. 

Kaikki järjestyy!