edelleen naimisissa, kaikesta huolimatta
”Sinun kannattaisi täyttää eropaperit”, sanoin Miehelle eräänä menneenä päivänä.
Huoneilma oli täynnä jähmettynyttä kysymystä, hämmästystä ja jopa hetken ajan puhdasta vihaa.
”Miten sinä kehtaat edes ehdottaa semmoista?”, tiuskaisi Mies ja painui kuistille.
Kehtasin. Ja kaduin.
Yritykseni perustella sitä tunteiden hieman viilennyttyä eivät oikein onnistuneet. (Onneksi.)
Minä perustelin sitä sillä, että olen epäonnistunut vaimona ja naisena. Työntekijänä. Lapsena. Sisarena. Ihmisenä.
Ja siitä tulikin monimutkainen perustelu. Lähdin liikkeelle siitä, että olen epäonnistunut vaimona, koska en ole onnistunut saamaan lasta. Tai siis koska en ole onnistunut pitämään sitä hedelmöittynyttä Pientä koskaan tarpeeksi kauaa kohdussani. Siispä minussa on vikaa myös naisena. Työntekijänä olen epäonnistunut, koska minun pääni ei kestä tätä kaikkea ja olen sairaslomalla. Taas. Lapsena olen epäonnistunut, koska ensinnäkään en ole onnistunut tuottamaan vanhemmilleni lapsenlapsia ja toiseksi en edelleenkään ole kertonut heille tästä sairaalajaksosta. Sisarena olen epäonnistunut, koska sisarusteni lapset eivät saa kaipaamiaan serkkuja. Ja ihmisenä olen valuvikainen.
Perustelu ei päättynyt eropapereiden täyttämiseen. Ei. Se päättyi halaukseen. Vakuutukseen siitä, että MINÄ OLEN HÄNELLE RAKAS. Että se ei muutu. Että tämä lapsettomuushoitorumba on yhteinen projekti. Että ei vaimous tai naiseus tai lapseus tai mikään ole kiinni siitä, kuinka monta keskenmenoa meillä on ja montako niitä vielä tulee. Vaan siitä, että minä olen. Minä. Miehelle Rakas. Vaikka tällä hetkellä sekin tuntuu tekevän kipeää. Että on jollekin rakas. Kaikesta huolimatta, kaiken tämän keskellä. Rakas. Niin rakas, että ei halua päästää irti. Eikä syytä eikä syyllistä. Halaa vaan. (Tai sitten kajahuttaa Vaimon idioottimaisille ajatusparsille ja mielenoikuille parit perkeleet ja kelaa kuistille viilenemään, mutta ei lähde.)
Ja tiedättekö, aika täällä lataamossakin tekee tehtäväänsä. Minä olen nimittäin onnistunut siinä, että en enää yritäkään pärjätä yksin. Enkä enää kyllä kehtaakaan ehdottaa avioeropapereiden täyttämistä.