”kulta se on tän kaiken arvoista”

Mies halaa takaapäin ja kysyy hellästi: ”Arvaa kulta, mitä tänään tehdään?” 

Minulla välähtää päässä jo jotain romanttista, kunnes Mies sanoo: ”Tänään aletaan pistää. Hieno päivä!”

Tässä ne on. Päivän eväät.

Puregon 125IU alkaa siis tänään. Kello 21. Mynthonit otettiin käyttöön jo aikaisemmin, flunssa nimittäin tuntuu tänään rantautuvan.

Joo. Tänään alkaa piikitys. Pyysin jo ennakkoon anteeksi Mieheltä vaihtelevia mielialoja ja räjähdysherkkyyttä (joka kesällä todettiin äärimmäisen matalaksi ja tapahtuvaksi sekunnin tuhannesosassa). 

Minun ajatukseni tällä hetkellä: mitä tästä tulee? Voiko tästä tulla jotain hyvää? 

Miehen ajatus tällä hetkellä: ”Kulta, se (lapsen saaminen) ON tän kaiken arvoista!”

Niin. Ollaan erilaisia. ONNEKSI! Minä henkisesti valmistautunut jo negatiiviseen lopputulokseen, Mies parhaimpaan joululahjaan ikinä.

(Ja vaikka minä kuinka toivon, pelkään silti. Itken ahdistuksesta ja pelosta. Nauran siitä ilosta, että saadaan pistää. Saadaan mahdollisuus. Meillä on toivo. Ja pelko. Ja ihan kohta persiille ammuttu hormonihirviötärVaimo.)