hyvä sunnuntai

Minun kehoni on kummallinen. Se tuntuu rentoutuvan parhaiten silloin, kun elämä on jonkinlaisessa myllerryksessä. Niin kuin nyt. Unet ovat, sekä minun että Miehen kummastukseksi olleet hyviä. Pitkiä. Sikeitä. Samoin oli kesäkuussa, nukuin kuin tukki koko icsin ajan.

Tänään on hyvä sunnuntai. Nukuttiin pitkään, köllittiinkin vielä heräämisen jälkeen hetki. Keitettiin aamukahvit, istuttiin vierekkäin pöydässä ja luettiin yhdessä lehteä (vaikka niin meillä yleensä tehdään joka aamu) ja oltiin vaan.

Olla vaan. Se on ollut minulle haasteellista, koska monesti ahdistus on ollut niin kova, että on ollut pakko touhuta. Saada purettua levottomuutta, pahaa oloa, touhuamalla. Se on ollut väsyttävää. Tämä uusi olotila tuntuukin niin kummalliselle – voi olla vaan. Ilman mitään sen suurempia hötkyilyitä ja vöyhkäämistä. Ja silti on hyvä olla. Minä olen niin kiitollinen siitä, että kehotyöskentely opetti keholleni sen, että se voi olla rento. Ja ettei siinä ole mitään väärää tai pahaa. 

Ei tarvitse yrittää mitään, ei ole pakko tehdä mitään. On lupa levätä ja nauttia. 

Tänään on hyvä olla.Ja se on ilon asia se.

Ihanaa sunnuntaita!  <3