unohdettu syntymäpäivä

On tässä ollut kaikenlaista. Kaikilla.

Niin paljon kaikenlaista, että sitä unohtaa, mikä päivä milloinkin on.

Eikä tässä nyt niin suurta juhlafiilistä olisikaan juhlia, mutta jotenkin sitä olisi tietysti toivonut, että olisivat edes soittaneet. Tai laittaneet viestiä. Perhe.

Mies muisti aamupäivällä sen, ettei muistanut. Paketti tulee ehkä ennen joulua.

Siivosin talon. Pesin pyykit. Nyt keitän kahvit ja sytytän adventtikynttilät ja kasan tuikkuja. Laitan tortut vadelmahillolla uuniin ja otan lokoisan asennon sohvalta.

Meinaan syödä torttuja päivälliseksi. Ja vadelma-suklaarahkaa iltapalaksi. Ja odotan, koska puhelimessa kuuluu: ”voi anteeksi, me ihan unohdettiin…” Ei se mitään, minä olen jo tottunut. Keskimmäisenä tottuu moneen asiaan. Tähänkin.

Siispä:

Hyvää syntymäpäivää minulle. Voi kun seuraava ikävuosi olisi edes hitusen helpompi kuin tämä!