ilohippuja

Kaipaisin välillä sellaista elämän manuaalia, jossa sanottaisiin, miten pitäävoisikannattaisiyrittää toimia erilaisissa tilanteissa. Yleensä elämässä. Se helpottaisi olemista kovin. 

Onneksi on yksi asia, johon ohjeistusta ei tarvitse. Ilo. 

Olen ollut tänään monesta asiasta iloinen. Pitkään nukutuista yöunista (halleluja, nämä olivat yksi vaade hedelmöityshoidon aloittamiselle), aamukahvista kynttilänvalossa, veljentytön kanssa vietetystä kaupunki-iltapäivästä, toisen veljentytön näkemisestä, haleista, lumisodasta ja vuorenvalloituksesta… 

Ennen kaikkea olen ollut iloinen siitä, että olen jäänyt osattomaksi kauppakeskuksissa havaittavasta mulletuo-pakkosaada-apuaenvoielääilmantota-mistäihmeestämälöydänsen-helvetistä. Minulla on kaikki hyvin. Mitään ei puutu. Samoin läheisilläni. Siitä tunnen suurta kiitollisuutta ja iloa. Elämisen perusasiat ovat kohdillaan. 

Siksi en stressaa joulusta. Nautin siitä. Päivä päivältä lähemmäs hiipivästä, lämpöisestä ja ihanasta joulusta. Joulun salaisuudesta.

Olohuoneen pöydällä kynttilöiden liekki murtaa pimeää. Tuo toivoa.

Sitä toivoa minä tarvitsen. Siitä toivosta minä pidän kiinni. Ja iloisen.