riitapäivä

Aamulla heräsin väärällä kyljellä. Oli kuuma ja kellon torkkuajastin torkutti liian pitkään, niin pitkään, etten ehtinyt suihkuun. Kahvinkeitto takkusi. Vedet lorisivat iloisesti keittiötasolle kahvipannun sijaan. Kahvi ei maistunut, kun oli kuuma. Meillähän luetaan joka aamu lehti yhdessä. Puhutaan uutisista. Päivästä. Paitsi tänään. Murisin banaani kädessä. En ehtinyt lukea Miehen tahtiin. Hermostuin.

Mies hermostui. Äänentaso kohosi. Tiuskittiin. Kiukkukyyneleet kihosivat silmiin ja lähdin vauhdilla ulos ja autolla pihasta.

Puolimatkassa töihin kiukku ja harmi tulivat ulos vollotuksena. Oli kurja olla. Lähtiessä jäi niin lähtöhali kuin lähtöpusukin. Oli kurja erota riidoissa.

Töissä alkoi tohina heti. Tunnin päästä puhelin piippasi. ”Anteeksi se aamuinen äkäily. Harmittaa kovasti, varsinkin kun jäi lähtöhali ja pusu väliin. Olet hirmu rakas!”

Minä vastasin: ”Anteeksi kun lähdin niin. Ja kiukustuin. Matkalla tuli harmituksesta itku. Halitaanko iltapäivällä? Oot rakas! Pus.”

Iltapäivällä halattiin. Pussattiin. Sovittiin.

Onneksi huomenna on uusi päivä. Onneksi aina on mahdollisuus sopia!