”voi rakas!”

Lapsi tuli töissä keskeyttämään palaverin.

”Ikkunan hämähäkinverkkoon on jäänyt kiinni kärpänen!”

Lapsi ei hyväksynyt sitä, että hämähäkki söisi kärpäsen, vaan hetken hiljaisuuden jälkeen palasi takaisin – nyt kärpänen kädessään.

Minä tuumasin spontaanisti: ”Voi rakas!”

”Pelastetaan se”, sanoi hän ja minä lähdin avaamaan ulko-ovea kärpäselle. Sinne pääsi, omin siivin. Vapauteen. 

Suljin ovea. Pienet kädet tarrasivat polvista ympäri ja kuusivuotiaan kasvoilla oli valtava hymy.

”Minä olen sulle rakas. Ra-kas”, toisti hän vielä ja päästi ilmoille sydäntä lämmittävän onni-naurun. Sellaisen, jonka vaan pieni lapsi voi päästää ollessaan onnellinen.

Niin. Rakas. 

Jokainen pieneni töissäkin on. Ihanaa, että voi olla!