helmi kassajonossa vol.3
Kävin Prismassa hakemassa lohtukarkkeja molemmille. Siis sellaisia vaaleanpunaisia sydämiä. Rakkaudelle. Sopimiselle.
Kassajonossa minun edelläni oli perhe, pieni vauva kaukalossa ja isompi tirriäinen vanhempiensa sekä minun jaloissani.
Tirriäinen kiskaisi keltaisesta huivistani.
”Arvaa mitä? Mä oon ihmelapsi!”, hän tuumaa.
”Ai niinkö?”, minä kysyn.
”Mut on tehty taitavasti. Semmoinen biloloogi on tehnyt. Mut on tehty maljakossa ennen kuin mä menin äitin massuun kasvamaan”, hän jatkaa ja vanhempansa katsovat (hieman hädissään) toisiaan.
”No kyllä on tehty taitavasti”, sanon minä.
”Kyllä sinä oletkin todellinen ihme!”
”Niin ja arvaa mitä! Vauvakin on!”
******************************
Olisin halunnut halata vanhempia. Ihan kiitokseksi siitä, että ovat rehellisesti kertoneet lapsilleen, miten lapset ovat saaneet alkunsa. Ja kiitokseksi rohkaisusta; siitä, että hoidot voivat olla myös ihan takuulla kaiken kivun, itkun ja surun arvoisia.
Voi miten ihanat ihmeet minä sain tänään nähdä.
<3