onneksi on ilohiput. arjessa.

jermia haastoi arki-iloihin. Tämän päivän iso ilo oli Lily:n joulukalenteri, jonka luukussa 12 tämä blogi on. Voi KIITOS! *ilotuuletusta* 

No on niitä muitakin. Itse asiassa niitä on paljon. Jos kaikki laskisi, niin todella hämmästyisi!

Tänään olen iloinnut joululauluista lasten kanssa (ja siitä, miten muokkaantuvatpuokkaantuvat lasten suissa riimitellen..nauru on ollut herkässä. Olen nauttinut sylissä viipyilevistä pienistä ja eskareistakin, siitä, että olen saanut kuulla vielä viimeiset salaisuudet ja supsutukset ennen joululomia. Olen iloinnut halaavista vanhemmista (kyllä päiväkodin tätiinkin voi hellästi koskea vanhempikin) ja kaksisuuntaisesta kiitollisuudesta – siitä, että minä saan kasvattaa aivan ihania lapsia ja ylläpitää kasvatuskumppanuutta ihan huippujen vanhempien kanssa ja siitä, että vanhemmat kokevat myös olonsa tyytyväiseksi ja kiitolliseksi, kun lapsen hoito toimii.

Kotona olen iloinnut keittiön pöydällä olevasta lahjapussiläjästä, joka lähtee Joulupuu-keräykseen ja lämpimästä halista ja pususta töistä palanneelle, vaikka aamulähtö tapahtuikin tulikiven ja tappuran muodossa ja nyyhkin drama queen-tyylillä vielä pitkään autolla ajellessani. Olen hihitellyt ihan omin pikku kätösin kutistetuille villasukille (note to self: älä pese villapyykkiä 60c:n ohjelmalla, ellet halua vauvanukelle huopatöppösiä tai ellei tarkoituksesi ole tehdä käsinukkeja päiväkotiin – tämä oli se ilo niistä vahingossa kutistetuista).

Ihan kaikkein iloisin olen ollut siitä, että pappa näyttää pääsevän joulun ajaksi omaan kotiinsa dementiaosastolta! Sydän iloitsee ja silmä kyyneltyy. Koti on kuitenkin koti. Omille vanhemmilleni olen kiitollinen siitä, että he oman joulunviettonsa vaihtavat papan hoitoon. Mekin innolla osallistumme siihen!