kolmas pyörä

Tiedättekö, mille tuntuu, kun suhteessa on kolmas pyörä?

Mies on mustasukkainen toiselle miehelle toisen miehen asemasta ja vallasta. Minä olen vihainen miehelle siitä, että on mustasukkainen. Samalla minä inhoan toista miestä koko sydämestäni, mutta en pääse irti. En.

Meillä on keskusteltu siitä, millainen valta minun entisellä miehelläni minuun edelleen on. Tänään keskustelin siitä myös setä Terapeutin kanssa. Hän sen sanoitti ääneen, sanoi, että meidän suhteessamme on koko ajan kolmas pyörä läsnä. Ja että seksuaalisen väkivallan vaikutuksista parisuhteeseen puhutaan liian vähän. 

Seksuaalisen väkivallan inhottavia jälkimaininkeja on se, että se vaikuttaa vääjäämättä parisuhteeseen. Miksei vaikuttaisi? Se vaikuttaa suuresti minuun naisena, puolisona, rakastajana. Varmaan myös äitinä. Se vaikuttaa siihen, mitä minä ajattelen itsestäni, miten koen oman kehoni ja toisen kehon.

Traumamuistot tulevat ja menevät. Toisen viattomaksi tarkoitettu säikytys saattaa suistaa minut raiteiltani ja ihanaksi tarkoitettu kainaloilta sohvalla vaihtuu lepyttelyyn ja tyynnyttämiseen.

Pitkään ajattelin, että minulla ei ole lupa nauttia seksistä. Ihmiskeho on siinä mielessä kummallinen, että väkivallan keskelläkin keho saattaa reagoida aktiin kiihottumalla ja laukeamalla. Siinä sitä sitten onkin itselleen selittelemistä, kun kesken kaiken saakin orgasmin. (Ja muillekin, poliisille, syyttäjälle, kaikille. Vaikka pahinta lienee se itseruoskinta.)

Kun tapasin nykyisen puolisoni, en olisi voinut ikimaailmassa uskoa, että minusta löytyy Nainen.  Olen oppinut nauttimaan ja ottamaan vastaan. Ne ovat niitä korvaavia kokemuksia, joista terapiassakin aina puhutaan. On ollut tärkeää, että olen saanut löytää kehoni, itseni, turvallisen, ihanan ja lempeän miehen kanssa. Se löytöretki on vielä kesken, uusia ihania asioita löytyy lisää.

Tänään Terapeutti kysyi, onko mieheni mustasukkainen eksälle. On. Tiedän sen. Viimeksi eilen, tappelun lomassa, hän kysyi, koska olen valmis päästämään eksästä irti ja koska hän lakkaa vaikuttamasta minuun niin kokonaisvaltaisesti. Minä paruin, koska olen tehnyt kaikkeni päästäkseni irti, mutta en voi sille mitään, että joku itsetuholaukaisin pärähtää päälle sillä hetkellä, kun eksän kohtaan. 

Eksällä on valtaa minuun ja sitä kautta mieheen. Miestä välillä riepoo se, että minä paasaan terapiassa eksästä. Miestä välillä riepoo, että minä pillahdan itkuun, jos joku asia muistuttaa eksästä liikaa. Miestä välillä riepoo sekin, että riitatilanteessa minä vertaan häntä eksään, vaikka tiedän, ettei Mies ikimaailmassa nostaisi kättä minua kohti eikä olisi väkivaltainen. Maailman ihme on onneksi ollut se, että kertaakaan kesken seksisession eksä ei ole ilmestynyt mieleen eikä siinä meidän väliimme. 

Nyt sitten mietitäänkin, että kuinka ja millaisilla keinoilla tuon kolmannen pyörän saa häädettyä. Terapeutti mainitsi paritapaamisen. Katsotaan.

Ensi viikolla puhutaankin kuulemma siitä, millaisena naisena minä näen itseni ja mitä ajattelen seksuaalisuudestani.