terveisiä taivaasta (vol.3)

Kävin kaupungilla passikuvassa. Kävellessäni puiston poikki autolle pysähdyin. Aurinko lämmitti. Oli aivan tyyntä. Sininen taivas. Uskomattoman kaunis lintujen laulu jokaisesta puusta, pensaasta.

Ja yhtäkkiä sinisen taivaan poikki matkasi seitsemän pienen linnun parvi. Minä katsoin niitä. Ne lensivät, lensivät pääni päällä, kunnes laskeutuivat aivan viereeni nurmikolle minua katsomaan. Sillä hetkellä muistui mieleeni tämä Anna-Mari Kaskisen runo. Sydämessä läikähti kaipaus, silmissä kirvelsi ikävä. Ja kuitenkin levollinen rauha siitä, että jokaisessa tuulenvireessä, ruohon korressa, aamukastepisarassa, auringonnousussa terveiset taivaasta. Heillä on kaikki hyvin. <3

Äiti, minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.

 

Siellä missä toisiansa

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinassa,

siellä olen minäkin.

 

Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.

 

Äiti, katso, kuinka kasvan !

Kuule, kuinka kohisen !

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.

 

Avara on taivaan syli.

Tuulen teitä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli,

siinä olen minäkin.

 

Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä:

siinä olen minäkin.

 

– Anna-Mari Kaskinen