sinne ja takaisin
Olen tänään pihakeinussa miettinyt sitä, miltä toipuminen tuntuu? Tältä se tuntuu.
sinne ja takaisin
ahdistuksesta syvimpään
niin kauas
missä tuntuu
ettei enää ole elämää
niin pimeään
missä ei loista
edes yhtä valonsäiettä
läpi kivun ja kyynelten
valoon
(ja se tuntuu niin uskomattoman hyvältä, että sille on vaikea löytää sanoja. Tekisi mieli halatarutistaa Setä Psykologia siitä, että on kestänyt minua kaikki nämä vuodet ja kiskonut minua pois Mustalta saarelta takaisin elämän merelle. Opettanut minut rakastamaan uudelleen itseäni – ja elämää. Kuitenkin.)
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.