oikeus saada apua

Välillä on päiviä, jolloin mieli on mytyssä ja sisin kippuralla.  Välillä on päiviä, jolloin kaikki on mustaa ja pimeää. Silloin ei jaksa enää yhtään naistenlehtien ohjetta masennuksen selättämiseen porkkanmehua lipittämällä tai juoksemalla paha mieli pois. Vaikka juoksisin Helsingistä Nuorgamiin tai Seinäjoelta Kuhmoon,  niin en pääsisi eroon siitä. Traumaperäinen stressihäiriö ei parane luontaistuotteilla vaan traumaterapialla ja tarvittaessa lääkkeiden tuella. Se ei häviä toivomalla eikä ravistelemalla.   Moni meistä ei masennu siksi, että olisi liian heikko, vaan siksi, että joutuu liian pitkään olemaan liian vahva. Moni meistä ei traumatisoidu siksi, että tekisi väärin tai olisi varomaton, vaan siksi, että maailmassa on pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahoja asioita toisille. Moni meistä häpeää sitä, että mieli on mytyssä ja itkee salaa, etteivät muut saisi tietää. Pelkää sitä, että ei enää kelpaa tai riitä. Että on jotenkin huono.  Todellisuudessa jokainen on samanarvoinen. Säröt mielessä eivät tee ketään huonommaksi.Sanotaan, että ehjimmät meistä on tehty sirpaleista. Säröt jättävät jäljen. Niiden avulla ymmärtää paremmin. Oppii katsomaan toisia sydämellään.  Jokaisella on lupa saada apua. Jokaisella pitäisi olla oikeus myös kokea,  että kelpaa. Useimmat meistä saavat elämän matkalla kolhuja niin kehoon kuin mieleen. Entä jos ei tarvitsisikaan esittää olevansa mitään muuta kuin on. Välillä hämmentynyt,  välillä ahdistunut. Masentunut tai peloissaan.  Jos voisikin luottaa siihen,  että ei jätetä yksin?  Masennus ei häviä pinnistelemällä tai positiivisella ajattelulla, anoreksia pullapitkoilla tai unettomuus iltamaidolla. Vastoinkäymiset eivät karaise, vaan hajottavat. Hyville ihmisille tapahtuu paskoja asioita pyytämättä.  Myrskypilvissä ei aina ole kultareunoja eikä vastoinkäymisistä tarvitse etsiä yhtään mitään kiitoksen aihetta.  Tänään vietetään mielenterveyspäivää. ❤