koomaväsymys eli olisiko jo aika olla opiskelematta enempää?

”Teidät on valittu xx koulutusohjelmaan.”

Vuosi sitten tammikuussa pääsi itku, kun avasin kirjekuoren, joka toi hyväksymisilmoituksen. (Joo, turki ja jänteet-ihminen itkee usein. Onneksi perheessä on se järki ja tunteetkin, joka osaa yleensä ottaa tämmöisetkin uutiset liikaa hötkyilemättä.)

Vuosi sitten tammikuussa päätin alkaa opiskella kolmatta AMK-tutkintoa. Koulussa, jonne en  koskaan enää suunnitellut palaavani. Ja opiskelinkin. Muut ottivat opintovapaata, minä pidin vuosilomapäiviä. Muut nauttivat kesällä sateesta ja paisteesta, minä näpyttelin opinnäytetyötä. Muut näkivät syksymmällä toisiaan kahvilassa töiden jälkeen, minä kävin jumpalla ja tulin kotiin opiskelemaan. Ja silloin kun olin sairaalassa unia hakemassa ja ahdistusta lievittämässä, kirjoittelin opinnäytteen kannalta tärkeitä asioita lääkelehden väärälle puolelle. 

Tänään olen kuunnellut viimeisen verkkotentin. Lauantaina palautan viimeisen esseen. Ensi viikon keskiviikkona esitän opinnäytetyöni, opponoin toisen ja kirjoitan sydänverelläni maturiteetin aiheesta, josta olen saanut paljon ja josta jatkossakin saan paljon. 

(Sunnuntaina onneksi älysin lukea opinnäytteen palautusohjeen, olisi jäänyt maanantaina toimittamatta 3 kpl kopioita opintotoimistoon. No, 600km sinne tai tänne. Riemukasta oli ajaa lumituiskussa ja arpoa, selviääkö sitä hengissä sinne ja takaisin. Selvisin, vaikka mennessä kiepsahdinkin 180-astetta autoineni yli kaistojen ja kaikkien. En onnistunut osumaan keneenkään.)

Niin. Kun tekee työajatonta työtä, tälläkin viikolla 60h, ja opiskelee siinä ohessa yhden uuden AMK-tutkinnon, niin voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei enää koskaan ikinä missään vaiheessa hanki neljättä ammattia. (Onneksi yhteishakuun on vielä aikaa..)

Summa summarum: melkein valmis. Valmis. Mikä maailman IHME! Ihanaa!

Ensi viikon torstaina, kun istun tässä sohvalla, varmaan pillitän väsymystä ja stressinpurkua. Siihen asti mennään huuruilla ja läheisten tuella.

ps. Blogihaasteen kuittaan HETI kun jaksan siihen keskittyä :)