Varpaisillaan

 

En tiedä

miksi sanotaan

               että kulkiessaan pimeässä laaksossa

tai kuivassa erämaassa

taiteillessaan miekanterävien kivien

keskellä

näkee elämänsä iloiset asiat

                 ja ymmärtää kiittää niistä?

Voiko jatkuva selviytymiskamppailu

olla keskittymistä olennaiseen

                sen tärkeimmän näkemistä?
Minun

nestetankkauksessani täytyy olla

jotain vikaa          

sillä kiittämisen sijaan

kaikki voimani menevät

               jalansijan etsimiseen.