vielä kaunis

16 vuotta sitten elämääni asteli nuori mies, joka oli vakuuttunut siitä, että minä olen hänen elämänsä nainen. Ihasteltiin, tutusteltiin ja kokeiltiin. Ensipusu vaihdettiin pulkkamäen jälkeen uudenvuoden yönä. Pidettiin haparoivin sormin kädestä ja hymyiltiin salaa sisäänpäin. Kosinta tuli niin äkkiä, että en osannut kuin paeta.

Elämä kuljetti kumpaakin omiin suuntiinsa. Hän meni naimisiin ja sai lapsen. Minä lopetin väkivaltaisen suhteen. Ja tapasin Miehen, jonka kanssa menin naimisiin samoihin aikoihin, kun avioliitto toisaalla päättyi eroon. 

Hän otti muutamia kertoja yhteyttä. Kyseli, mitä kuuluu. Josko tähdet olisivat suotuisia ja jollain ihmeen tavalla uusien suhteiden jälkeen valmiita kokeilemaan uudelleen. Minä olin päättänyt sitoutua Mieheen. 

Kului muutama vuosi. Hän löysi elämäänsä uuden naisen, meni naimisiin ja sai lapsen. 

Kuulumisia vaihdettiin välillä viestillä ja Facebookissa. 

Tämän kevään erokarusellin aikana hän otti yhteyttä. Kysyi kuulumisia. Sai täyslaidallisen. Ei säikähtänyt, vaan kysyi, tarvitsenko apua. Ja koska tarvitsin, asioiden hoitamiseen ja lakiin liittyen, tapasimme illalla. Kävimme syömässä ja puhuimme tuntitolkulla. 

Hän otti minua hellästi käsistä kiinni ja sanoi: ”Sinä olet kaunis. Kaikki tärkeä sinussa on vieläkin kaunista.”

Halasimme pitkään. Siinä oli ihan yhtä hyvä olla kuin 16 vuotta sitten. Turvallista ja hyvä olla.

Hyvästelimme. Hän suuteli hellästi otsalle ja rutisti vielä. Hän matkustaa kotiinsa. Minä olen tyhjenevässä kodissa.

Meistä olisi voinut tulla jotain. Mutta ystävyys säilyy. Se on arvokasta. Se antaa voimaa. Samoin kuin hänen sanansa. Luottamusta. Rohkeutta.

Hänen sanansa siitä, että minä olen vielä kaunis ja että kaikki järjestyy kyllä valaa minuun uutta uskoa. Antaa rohkeutta. Rohkeus antaa lisää toivoa. Olen päättänyt käyttää mahdollisuuden tutustua Valoihmiseen paremmin. ❤

Miten tärkeitä ovatkaan oikeaan aikaan sanotut hellät sanat! Ne voivat positiivisesti järisyttää koko sisäistä maailmaa. Tuuppaavat lempeästi eteenpäin. Ihan kuin houkutellakseen lentoon. Luottamaan siihen, että edessä voi olla suotuisia tuulia. 

Ja silloin, kun töistä tullessa itken epätoivon huutoitkua autossa Yön kysyessä, mitä tapahtuu ja minne tuulet vie, puhelimeen kilahtaa viesti: ”Voi selvitä hengissä. Minä tiedän. Minäkin selvisin.”