pelkoa ja luottamusta

Tiistaina annettiin metotreksaatti. Sen pitäisi vähitellen tuhota kohdun ulkopuolella sijaitseva alkio.

Kivut ovat olleet kovat. Edelleen. Keskiviikkona tulin sairaalaan takaisin. Siitä asti on mennyt kovia kipulääkkeitä. Tänään tehtiin päätös siitä, että leikataan. 

Illalla on edessä leikkaus. Siinä poistetaan kokonaan toinen munatorvi, koska alkio on siinä niin kiinni. Jos pelkkä alkio poistettaisiin, niin seuraava raskaus olisi riski, koska todennäköisesti sekin voisi jäädä jumiin samaan kohtaan. Uutta raskautta ajatellen on kuulemma turvallisempaa leikata vahingoittunut kokonaan pois. 

Olen vollottanut ja niistänyt. Leikkaus tehdään laparoskopiassa eli lähtökohtaisesti se on helpompi kuin avoleikkaus. Mutta minulle aiemmin tehdyt leikkaukset ovat olleet vaikeita. Pelkään nukuttamista ja kipua. Fibromyalgia laskee kipukynnystä. Se on ollut aikaisemmin hankalinta, kun kivunlievitystä on jouduttu säätämään paljon.

Pelottaa. 

Samalla haluan luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin. Että kipu loppuu. Että toipumisen jälkeen saamme yrittää uudestaan. 

Että tämä on vain yksi vaikea vaihe, joka on voitettavissa. Ja että tämän jälkeen on helpompi olla. 

Mies on matkalla tänne. Saan olla sylissä leikkauksen alkuun asti.