voi käydä hyvin

Sain eilen käsiini leikkauskertomuksen. Se pysäytti.

Mietin taas kerran sitä, miten pienestä tämä elämä on kiinni. Muutaman hetken lisäodottamisen seurauksena mitä todennäköisimmin komplikaatiot olisivat olleet suuremmat, sillä munanjohdin oli ehtinyt jo vuotaa verta vatsaonteloon. Puoliso luki epikriisin myös ja sanoi leikkauksen tapahtuneen yhdennellätoista hetkellä. 

Onhan se ollut pienestä kiinni aikaisemminkin. Monta kertaa on ollut lähtö lähellä. Ja yhtä monta kertaa on voinut sanoa, että läheltä piti, mutta selvittiin.

Kaikki eivät selviä. 

Minä toivon, että voisin elää tämän elämän niin, että jokainen päivä olisi täysi. Että se olisi täynnä elämää. Rakkautta. Kaikkein eniten toivoa.

Että jokainen päivä sisältäisi niitä sanoja, mitä haluan läheisilleni sanoa. Antaisin anteeksi. Saisin anteeksi. En murehtisi liikaa, sillä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ei ehkä juuri siten, kun olin itse ajatellut, mutta kuitenkin järjestyä. 

Voisin tulla lohdutetuksi ja lohduttaa.

Olisin itselleni armollisempi. 

Tietäisin, että minä riitän. Juuri niin vajavaisena ja epätäydellisenä, mutta silti maailman parhaana, ainutlaatuisena minuna,  AnLottasena.

Että jokainen päivä tietäisin olevani rakastettu. Saisin sanoa sen lähelläni oleville, Puolisolle.

Saisin koskettaa hellästi, silittää, halata ja tulla halatuksi.

Saisin nähdä ja tulla nähdyksi. 

Jos huomista ei tulisikaan, niin silti voin tänään käydä nukkumaan ajatellen, että olen saanut hyvän elämän. Vauhdikkaan. Välillä raskaankin. Mutta minun näköiseni, täynnä muuttuvia tilanteita ja tuntemattomia polkuja. Voin käydä nukkumaan kiittäen. Siitä, että kaikilla teillä, kaikkein raskaimmissakin hetkissä minua on kannettu, kannateltu. En ole ollut yksin.

Jos huominen tulee, niin aloitan sen hellästi halaamalla.

Silittämällä.

Kertomalla, että lähelläni olevat ihmiset ovat minulle tärkeitä. Merkityksellisiä.

Elän senkin päivän täysillä, koko sydämestä rakastaen, vierellä kulkien ja toivoen. 

En voi muuttaa menneisyyttäni. En voi ennustaa sitä, mitä on tulossa. Voin elää tässä hetkessä. Voin vain toivoa, että voi käydä hyvin.

Se riittää.