enää yksi yö

Huomenna on suuri päivä. Hääpäivä. 

Kaikki on lähes valmiina, huomenna on vielä haettava miehen kengät ja rintakukat, pestävä auto ja käytävä kampaajalla. Myös salaatti pitää tehdä päivällä ja muistaa nostaa syöttötuoli autoon, jotta kohta yksivuotias veljentyttö voi syödä kodassa turvallisesti. Vilttejä on varattu, samoin useamman termospumppupullon verran lämmintä juotavaa. Tuikut ja kynttilät odottavat jo, että pääsevät tuikkimaan!

Sauna on siivottu ja laitettu iltaa varten valmiiksi. Aamulla vaihdan lakanat ja katan pöydän valmiiksi yöpalaa varten. 

Huomenna tähän aikaan me toivottavasti olemme kodassa nuotiokahvilla, loimulohi on syöty ja on hyvä olla. 

Huomenna tähän aikaan me toivottavasti olemme mies ja vaimo. Yhtä perhettä. 

Huomenna toivottavasti ääntä tulisi edes sen verran, että saisin sanottua tahdon eikä tarvitsisi viittoa tai käyttää elekieltä. Tällä hetkellä suusta tulee ainoastaan säälittävää pihinää. Olenkin riemastuttanut ihmisiä leirikeskuksessa ja kaupassa yrittäessäni saada sanotuksi jotain. Kuume laski viime yönä. Toivottavasti ei nouse uudelleen. 

Enää yksi yö. 

Tuntuu hyvältä. Juuri siltä kuin pitääkin.

Saan olla sellaisen ihmisen vierellä, jonka kanssa on hyvä olla ja elää. Jonka kanssa arki tuntuu kestettävältä.

En uskonut, että kävisi näin. Hyvin. Kävi kuitenkin. ❤