viimeistä piikkiä viedään (ainakin toiveissa)

Tänään on ilon päivä. Ei enää Puregonia eikä Orgalutrania.

Ainoastaan munasolujen irrotuspiikki, Pregnyl, tasan klo21. 

Kun kummallakin puolella munasarjoja kasvaa nyt vähintään se 5 kpl munasoluja, niin olen helpottunut. Monesta asiasta.

Siitä, että tämä hormonimylläkkä alkaa olla loppusuoralla ja siitä, että tiistaina on sadonkorjuu.

Eilen yksi ystäväni kysyi, että ”miltä nyt tuntuu?”

En kykene vastaamaan yhdellä sanalla. Enkä sano, että hyvää. Tai huonoa. Kuuluu molempaa. Sillisalaattia.

En olisi uskonut, että…

…pistäminen omaan mahamakkaraan voi olla niin vastenmielistä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ei edes se mahamakkara, vaan vieraan aineen painaminen sisuksiin. Se vaan tuntuu pahalta. Vaikka kuinka tietää, miten hyvää tarkoitusta varten niitä pistellään.

..olo on ollut kuin perseelle ammutulla karhulla, henkisesti. Pinna on palanut pienimmästäkin ja voi, meillä ON huudettu. Tai siis minä olen huutanut. Siippa on antanut tilaa, vältellyt, yrittänyt olla huomaamaton (omassa kodissaan!) ja välillä vastannut kaikuna. Ah, ja voi sentään, naapureiden kannalta. En tiedä, pitäisikö kohta viedä jo postilaatikkoihin lappusia, että ”Anteeksi häiriöt, Vaimo kirmaa hormonimyrskyssään pitkin tilusta. Yritämme tehdä lasta ja pyydämme pitkämielisyyttä ja varoitamme jo ennakkoon, josko tästä raskaus (ja sen aikaiset hormoni-ilot) pääsee käyntiin. ” Pitäisikö juhannuslahjaksi ostaa korvatulppia tai Peltorit?

…nestettä kertyy liikkumisesta huolimatta NÄIN paljon kroppaan. Jalat tuntuvat lyhtypylväiltä ja sormus ahdistaa sormessa. (Siis vaan nesteen takia, ei huutamisen..)

…fibromyalgikkona 10 munasolun kasvattaminen on jokseenkin haasteellisen tuntuista, kun jo yksi munasolu ja sen irtoaminen tuntuu sille, että peräsuoli pullahtaa pihalle ja munasarja repeää riekaleiksi. Nyt kerron tuon tunteen kymmenellä. Kiitos olkoon hyvästä sulkijalihaksesta!

…edellä mainitusta syystä kipukynnys on matala. Ja munasarjat ovat arat. Luonnon säätelemän sukupuolivietin hallinta meinaa olla hankalaa. Kuin koko kroppa kiljuisi siittiöitä ja vipinää lakanoihin. Miehen kosketus vie kummallisen värähdysaallon koko kropan läpi, pussaaminen vielä isomman. Saati jos itse suutelen Miehen niskaa tai hyväilen hartioita – hetken tuntuu sille, että vaatteet on saatava hetinytpois tai ainakin väljemmiksi, mutta heti kohta munasarjoista lähtevä sykkivä kipu toimii jääpalasuihkun tavoin. Ei kyllä seksiä. Siis ei kertakaikkiaan seksiä. Siis ei AINAKAAN seksiä! (Niin, ristiriitaistako?) (Viime yönä näin unta, jossa sekstailtiin oikein urakalla ja useaan otteeseen ja heräsin painajaiseen, jossa meillä oli kahdeksikot. Apua!)

…lievien mielialavaihteluiden lisäksi olo on kohtuullisen uupunut. Tarmoa olisi vaikka mihin, tänään viimeksi meinasin heivauttaa olohuoneen kalustuksen uusiksi. Ja kuinka kävi? Jaksoin nostaa pöytälampun, siirtää kukkaruukun ja totesin, että on pidettävä tauko. Ettei juilisi alakerrassa niin kovin. Samoin kävi pyykinpesun kanssa. Jaksoin viikata kaksi pyyhettä. Ja rullata sukat. Muut odottavat takkahuoneessa. Onneksi oven saa kiinni. Perennoiden perkauksen kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri, lähdin vislaillen takapihalle ja ilmoitin, että ”olen tovin.” Tovi kesti vartin. Hiki virtasi, päässä humisi ja alakerrassa pisteli.

…joudun selittelemään pistelyitä töissäkin. Leirillä oli tällä helteellä saatava Puregonit jääkaappiin. ”Ai kauheeta, onko sulle puhjennut DIABETES??!?!?”, kiljaisi emäntä, kun kysyin lääkkeille jääkaappipaikkaa. No ei ole. 

…joudun selittelemään punktiopäivää ja alkion siirtoa vapaaksi töissäkin. Tiedän, että niistä saadaan sairaslomaa 3 pvää, mutta työnantajan ei ole pakko hyväksyä sitä. Olen ajatellut kikkailla kahden seuraavalle viikolle varastossa olevan siirtovapaan kanssa, jos voisin siirtää ne jo alkavalle viikolle. Ja ottaa yhden päivän kesälomaa. Riippuu esimiehestä ja siitä, miten esitän asian hänelle.

…voin nähdä lapsettomuuspolin lääkärini niinkin onnellisena ja iloisena määräämiensä lääkkeiden hyvästä hoitovasteesta.

…minulla joskus tässä maailmanajassa on KELA:n lääkekatto täynnä.

…olisin valmis vaikka kaksosiin. 

 

Moneen muuhunkaan asiaan en ollut varautunut. Nyt tiedän, mille vaihdevuodet todennäköisesti tuntuvat hikoiluineen ja mielialan vaihteluineen. Vielä hämärän peitossa ovat muutamat pikkuasiat, kuten kivunlievitys punktiossa, alkioiden jakautuminen ynnä muu.

Päivä kerrallaan. Toivoa on.

Arvatkaa, kenen nimipäivä tiistaina, meidän punktiopäivänä on? No TOIVON. Nauraa hyrskytin pitkään ja hartaasti, kun sen kalenterista älysin.

Minä menen suihkuun ja käppäilemään tiluksille. Ja sitten jännitetään yhdeksältä sitä, onnistunko kertaheitolla sekoittamaan Pregnylistä liuoksen vai rähmäänkö jauheen ja nesteen lasinsirujen sekaan keittiön pöydälle…