häivähdys toivosta ultran monitorissa

”Siellä se nyt on”, sanoi täti Lääkäri alkionsiirron jälkeen.

Ja TOTTA, siellä se nyt on! Monitorissa näkyi valkoinen piste, toivon häivähdys.

Minua nauratti. Olin niin täynnä iloa ja riemua, onneakin. Olin niin kiitollinen siitä, että yksi alkio selvisi ja oli jakautunut kuulemma mukavasti. Lääkäriä nauratti. Kätilökin hymyili. 

Voi, olen niin iloinen. Iloinen ja kiitollinen. Pieni kyytiläinen on perillä, kohdussa, minussa.

Se tuntuu uskomattomalle. Toivoa on. Toivo minussa elää. Minä toivon, että se kestää!

Kaikkien näiden itkun täyttämien vuosien, kerta toisensa jälkeen keskeytyneen raskauden jälkeen tuntuu, että

elän unta. Kaunista unta. En halua herätä. 

Kävellessäni klinikalta autolle silitin vatsaa hellästi. Hymyilin. Rukoilin.

Anna tämän mennä hyvin. Anna Pienen pysyä matkassa mukana. Anna minun tulla Äidiksi.