”ajetaan ulos masennuksen henki”

Eilinen MOT kuvotti. Oksetti. Teki surulliseksi. Minusta on ajettu ulos riivaajia. Tämä tapahtui ensimmäisen raiskauksen jälkeen. Eräässä seurakunnassa oli rukousilta, jonne menin yksin. Istuin penkissä hiljaa, halusin sisäiseen pahaan olooni edes jotain lohtua hengellisistä lauluista. Sitä sainkin. Aina siihen saakka, kunnes minua tartuttiin kiinni hartioista ja alettiin ravistella.

”Herra Jeesus, sinun nimessäsi me ajamme tästä sisaresta masennuksen demonin ulos! Herra Jeesus, sinun nimessäsi me vapautamme tämän sisaren masennuksen kahleista!”

En ollut koskaan aikaisemmin edes osannut ajatella, että minussa, kristityssä ihmisessä, voisi olla demoni. Enkä edelleenkään osaa.

Lähdin tilaisuudesta hyvin hämmentyneenä ja loukattuna. Minun rajani oli rikottu. Minusta ajettiin ulos jotain sellaista, mitä minussa ei ollut. 

Nykyään saan näppyjä ”parantajista”. Sanoissa on valtava voima. Siinä, miten niillä voidaan rikkoa tai tehdä ehjäksi. Hengellisen väkivallan alle kenenkään meidän ei tarvitse suostua. Eikä väärää vallankäyttöä tule hyväksyä, ei sen enempää seurakunnissa kuin missään muuallakaan.

Meille on suotu terve järki. Jos joku maallikko käskee jättämään lääkkeet, koska ”se on Jumalan tahto”, voi sellaisen ihmisen kommentin ohittaa. Jos joku maallikko sanoo jonkun sairauden johtuvan demoneista, voi senkin kommentin ohittaa. Lääkäri on ainoa taho, jolla on oikeus diagnosoida ja hoitaa sairauksia. 

Kuinka kävi? Masennuksen henki ei poistunut. Paha olo, painajaiset ja unettomuus saivat diagnoosin psykiatrilta. Traumaperäiseen stressihäiriöön löytyi lääkitys. Terapia ja lääkehoito nostivat minut pinnalle. Ei siihen mitään ”noitatohtoria” tarvittu.