Mennessäni tänään töihin ensimmäinen nyyhkijä tuli vastaan jo tuulikaapissa. Sylissä itku laantui ja viisivuotias sanoi itkeneensä, koska en ollutkaan töissä. Tulinkin vasta välivuoroon. ”Mä koko yön ootin et tulis aamu ja mä pääsisin päiväkotiin. Täällä on niin hyvä olla.” Aamupalalla pienet, puuroiset sormet hipelöivät hihaani. ”AnLottanen, kiva kun sä tulit mun viereen.”  Ulkona rakettikeinuvauhteja antaessani […]

Ensimmäisestä keskenmenosta on nyt viisi vuotta. Raskaus ylipäätään oli yllätys, vaikka keho olikin antanut monia vinkkejä. Alkuraskauden pahoinvointi oli voimakasta. Eikä sitä meinannut ihan oikeasti ymmärtää, että meille olisi tulossa vauva. Oltiinhan sitä toivottu ja siitä puhuttu. Ihmismieli on kummallinen. Miten sitä voi muutaman viikon aikana muodostaa valmiin elämän synnytyksineen, ristiäisineen, tarhaan lähtöineen ja ylioppilasjuhlineen! […]

Oppimisalustalla ryhmäläiset kirjoittelevat tutustumisketjuun itsestään. Jokainen on äiti ja puoliso. Jokaisella on enemmän kuin 2 lasta. Kyyneleet kihoavat tahtomatta silmiin niin, että kirveltää. Olen lykännyt oman viestini lähettämistä viikon. Olen yrittänyt miettiä, kuka minä olen? Mitä minä siihen laitan? Tämänkö? ”Hei, olen AnLottanen. Olen rautainen sosiaalialan ammattilainen; työurani olen tehnyt niin nuoriso- ja kansainvälisyystyössä, seurakuntatyössä […]

Minä toivoisin, että oletettaisiin vähemmän. Viime viikolla opinnoissa puhuttiin vanhemmuuden vahvistamisesta. Sitä sivuttiin koko ajan niin, että ”kuten me kaikki tiedämme omasta elämästämme”. Eivät kuitenkaan kaikki tiedä! Maanantaina olin työpaikan yhteistyökoulutuksessa neuvolassa. Terveydenhoitaja vilkaisi joukkoamme ja tuumasi, että ”tehän olette sen ikäisiä, että teille tämä neuvola onkin tuttu paikka”. Ei kuitenkaan kaikille ole! Perjantaina itkin […]

Mummi sanoi aina, että ”kun konstit loppuu, niin keinot jää”. Miten totta! On paljon sellaista, mitä ei (vieläkään) voida yhdessä tehdä. Mutta myös paljon sellaista, mitä voidaan. Kun vaan mietitään. Kuten esimerkiksi mennä yhdessä Citymarketiin isoille ruokaostoksille invataksilla.  Minun viikonloppuni oli täydellinen, kun ostostelun jälkeen mentiin munkkikahville kahvilaan. Kahville. Yhdessä. Tähän yhdessä tekemiseen pitää tottua. […]

Astuin auditorion ovesta sisään. Tuntui, että koko maailma heitti kiepin. Penkkirivin päässä oli henkilö, joka on joskus ollut hoidossani mukana. Silloin, kun elämä on ollut mustaa ja unetonta ja kaikki on ollut rikki. Osastolla. Vatsassa väänsi. Jouduin istumaan samalle penkkiriville, koska muualla ei ollut tilaa. Hän tervehti iloisesti. Minä yritin olla yhtä iloinen, vaikka kaikki […]

Uutistulva näkyy päiväkodissakin. Monessa kodissa tv on päällä ja uutiset puhututtavat lapsia. Miten paljon opittavaa meillä aikuisilla olisikaan lapsilta! Tänään on keskusteltu muun muassa näin: ”Arvaa, mä näin semmoisen kuvan, jossa oli lapsi ja se oli menossa johonkin matkalle ja sillä ei ollut mitään mukana. Ei edes pinkkiä matkalaukkua. Ja sillä oli paljaat jalat. Ihan […]

Haasteita ropisi.  Ihanat kanssablogistit louna, chaura ja jermia haastoivat Liebster Awardsiin. Täältä pesee! 1. Mikä on elämän suurin nautinto? Järvessä uiminen. Luksusta ja nautinnollista. (Ja vastaan myös, että Mies, vaikka tämä menee K-18- osioon.) 2. Jos sinun pitäisi valita uusi, ennen kokematon harrastus, mikä se olisi? Rumpujen soitto. Olen haaveillut siitä pitkään. 3. Mitä laitat […]

Mies ehdotti perjantaina, että mentäisiinkö ulos. Siis ihan aikuisten oikeasti ulos. Kahdestaan. Edellisen kerran olemme olleet ulkona kahdestaan…ööö…ennen turvotuksia ja painehaavoja.. varmaan vuonna 2013. Siis ihan oikeasti. Tähän ei lasketa sukujuhlia eikä grillaamista takapihalla, vaikka ulkona ollaan silloinkin syöty. No eilen me lähdettiin. Ulos. Syömään. Laitoin tukkaa, meikkasin. Pistin mekon päälle. Mies katsoi pitkään ja […]

TGIW! To-del-la.  Koko viikon aamuvuoroa tehneenä voin sanoa, että olipa kooma. Joka aamu töihin 6.30, herätys 4.45. Vähäiset unet, järkyttävä sijaishärdelli töissä. Omat ja lainalapset. Liikaa muistettavia asioita. Liian monta vetovastuuta (siis ihan koko viikko) ja liian monta aloituskeskustelua. Mitä siitä seurasi? Pissitin lapsia ja avustin pukemaan ulos. Yksi vastarannankiiski ei halunnut millään pukea. Täti […]