Viimeiset kolme viikkoa olen kesyttänyt leijonanpentua. Pienokaista, joka on reagoinut erotilanteissa potkimalla, nipistelemällä ja kirkumalla korvia huumaavaa viidakkokiljuntaa. Olen ottanut kädestä, ohjannut olkapäistä. Näyttänyt kuva kuvalta päivää edemmäs ja sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Istunut vieressä, ottanut syliin. Nostanut heitettyä lautasta ja pyytänyt pienokaistakin nostamaan tai pitämään ruokailuvälineet paikoillaan. Olen opettanut leikkimään automatolla ja hiekkalaatikolla. Olen […]

Kolme tärkeintä asiaa töissä: Älä puhu pahaa! Sillä pärjää jo aika pitkälle.

Olen tänään pihakeinussa miettinyt sitä, miltä toipuminen tuntuu? Tältä se tuntuu.   sinne ja takaisin   ahdistuksesta syvimpään niin kauas missä tuntuu ettei enää ole elämää niin pimeään missä ei loista edes yhtä valonsäiettä   läpi kivun ja kyynelten   valoon   (ja se tuntuu niin uskomattoman hyvältä, että sille on vaikea löytää sanoja. Tekisi […]

”Väsyttääkö sinua koskaan tämä meidän rakastaminen?”, kysyy yksi selkeästi hieman huolissaan, kun haukottelen hiekkalaatikolla. Vastaan, että se ei väsytä. Että joskus aikuisetkin nukkuvat huonosti ja se väsyttää. Leikki jatkuu. Pieni käsi tuo käteeni kiven. Valkoisen, kuin timantin. Kun kummastelen sitä ja ihailen, niin tuoja tuumaa: ”Se on sun voimakivi. Mä rakastin sen ihan täyteen voimaa. […]

Olen nukkunut huonosti taas tovin. Uni ei tule. Tai sitten jos se tulee, niin se ei kestä. Öisin, pimeässä, ahdistus kasvaa. Aivan samalla tavalla kuin mörötkin saavuttavat yön pimeydessä megalomaaniset mittasuhteet, niin käy myös ahdistukselle. On vaikea olla. Mitenkään. Yöllä itketti. Aamulla itketti. Vieläkin itkettää. En halunnut tätä. En halunnut. Olen aina, pienestä asti halunnut […]

Pieni käsi tarttuu käteeni ja pysyy siinä tiukasti kiinni. Pienet jalat kiipeävät syliini aina, kun istun. Pienet silmät tuijottavat sielun syvimmäiseen sopukkaan asti, taukoamatta. Katse on surullinen. Sylissä pieni ääni kysyy: ”Oletko sinä minulle vihainen?”  ”No en”, vastaan minä. ”Kuinka niin?” ”No kun minä olen vahinko.” Pieni ääni kertoo väristen, miten kaikki sanovat hänen olleen […]

Ensimmäinen päivä uusissa töissä. Ensimmäiset kättelyt, hymyt, esittäytymiset. Ensimmäiset syliin kiipeämiset, halit, silittämiset. Ensimmäiset hipsuttelut, hupsuttelut, loruttelut. Ensimmäiset pukemiset, paijaamiset. Ensimmäiset tunnustukset: ”Minä haluaisin, että sinä olisit meidän ryhmässä kun sinun sylissä on tilaa.” ”Minä rakastan sinua jo nyt!” Ensimmäisen päivän iltana mietin sitä, miten voi päivässä menettää sydämensä.. Miten paljon voi rakastaa työtään ja […]

Tänään se oli. Kesän paras päivä. Niin ihana, että itketti. Käytiin Miehen kanssa asioilla kaupungilla. Istuttiin vierekkäin. Auringossa. Minä ja Mies. Siinä.  Kyyneleet tulivat silmiin. Onnesta. Siitä, että Miehen kunto on taas niin hyvä, että pääsee autoon ja autosta pois. Siitä, että saatiin istua vierekkäin omassa autossa. Ajella kotimatkalla uusilla asuinalueilla, ihmetellä taloja ja miettiä, […]

Näin viime yönä pahaa unta. Siinä unessa olin jälleen alakoululainen. Heräsin kauhuun ja käperryin tiiviimmästi Miehen kylkeen. Olen kasvanut perheessä, jossa meitä lapsia on aina rakastettu. Meille on opetettu, että jokainen ihminen on yhtä arvokas huolimatta mistään ulkoisista seikoista. Meille on opetettu, että jokainen ihminen on lähimmäinen ja lähimmäisiä tulee kohdella hellästi. Tällä maailmankuvalla varustettu […]

Lähipiirissäni on ihmisiä, joille olen olemassa ainoastaan silloin, kun tarvitaan lastenhoito- tai kriisikeskusteluapua. Siksi, kun ei ole lapsia. Oletusarvona nimittäin on, että lapsettomana karautan apuun kuin Maija Poppanen tai supernanny hetkenä minä hyvänsä, koska rakastan lapsia. Oletusarvona on monesti myös se, että haen/vien/kuskaan/siirrän sekä jälkikasvua että näiden vanhempia paikasta A paikkaan D käymällä siinä välissä […]