”Mitä olet puuhaillut?”, kysyi ystävä puhelimessa. Minä vastasin lähinnä itkeneeni. Ja tottahan se on. Itku on ollut vieraana usein. Töissä kyyneleet nousevat silmiin, kun vanhemmat tuovat lapsiaan aamulla hoitoon. Pitävät vielä sylissä ja antavat pusun. Kyyneleet nousevat kaupassa, kun kiukkuava lapsi nostetaan syliin tai kun pieni käsi etsiytyy isompaan hakien turvaa. Silloinkin ne nousevat, kun […]

Tämä on minun vastalauseeni netissä velloville tiedätkö-mitä-päiväkodissa-oikeasti-tapahtuu-kirjoituksille. Toki varmasti on yksikköjä, joissa henkilökunnan  pahoinvointi iskee silmille ja lapset ovat ennemminkin välttämätön paha kuin mahdollisuus. Ja sitten on yksikköjä, joissa ihan tosiaan panostetaan varhaiskasvatukseen, sitä tehdään sydämen palolla ja innolla. Siellä voi tapahtua vaikka tätä: – nelivuotias ei millään halua pukea päälleen. Ei koskaanikinä eikä varsinkaan […]

Lapsettomuushoidot meidän osaltamme ovat ohi. Luovutetuilla sukusoluilla hoitoja ei jatketa. Lopullisuus on jotenkin niin surullista, ettei sitä täysin käsitä. Haaveet vauvasta haihtuivat tähtitaivaan toiselle laidalle, ulottumattomiin.   En jaksa kirjoittaa kaikkea tähän johtanutta. Me olisimme halunneet jatkaa. Minä katson Miestä, joka istuu sohvalla ja hymyilee. Istuu käsi levällään; niin, että siihen kainaloon mahtuisi yksi tai […]

Tunnustan. Joskus on hetkiä, jolloin haluaisin vaihtaa tämän elämän. Aloittaa jossain ihan alusta, uudelleen. Ja sitten on niitä, jolloin tietää entistä vahvemmin, että tässä on hyvä. Että tässä riittää. On kaikki. Olen miettinyt sitä, missä vaiheessa pitäisi päästää toisesta irti. Antaa mahdollisuus mennä. Olla vapaa.  Samaan hengenvetoon sitäkin, miten vaikeaa olisi elää ilman toista. Olla […]

Voiko rakastaa niin paljon, että antaa toisen mennä?  

Olen viimeisen viikon aikana kokenut jonkinlaista identiteettikriisiä, sillä aamuisin peilistä ei katso tikissä oleva supermarjo. Kuitenkin töissä olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että joku muu valtaa kehoni ja näyttäytyy lapsille. Ai miten niin? No talviurheilussa se varsin hyvin tulee esille. Tapaus 1. Olemme luistelemassa ensimmäistä kertaa. Yksi lapsi ilmoittaa jäälle kävellessä olevansa ”ihan yhtä hyvä […]

Nyt on konsultaation konsultaation konsultaatiot (kyllä, juuri näin) tehty. On arvioitu. Puhutettu. Keskusteltu. Vatvottu. Ja ihan suoraan sanottuna ihmettelen hoitohenkilöstön työajan käyttöä tässä asiassa. Eikö niillä ihan oikeasti ole muuta tekemistä? No, ainakin setä Psykologin mukaan olisi. Onhan se järjetöntä, että Lääkäri A lähettää konsultaatiopyynnön Lääkärille B, joka keskusteltuaan meidän kanssamme lähettää vielä konsultaatiopyynnön Lääkärille […]

Tänään minä toivon,  että tämä vuosi olisi helpompi kuin viime vuosi että saisin rakastaa ja olla rakastettu että haave Pienestä voisi tulla todeksi että läheisillä, perheellä ja ystävillä olisi helpompaa ja rikki menneet elämät voisivat jotenkin tulla ehjiksi.   Tänään minä toivon, että jokaisella olisi lähellä joku, jonka kainaloon käpertyä että jokainen tulisi kuulluksi että […]

Syksyn väsymys purkaantui riidan räiskeenä aatonaattona. Voi ihmiset, että huudettiin. Molemmat. Huudon jälkeen oli helpompi. Piti saada päästää ulos kaikki musta, kurja ja harmi. Pahan mielen ja pahan olon patoamisessa ei ole yhtään mitään järkeä, mutta kun kumpikin haluaa säästää toista, niin välillä se sitten läikkyy yli. Huudon  jälkeen tuli itku. Itkun jälkeen tuli sopu. […]

jermia haastoi arki-iloihin. Tämän päivän iso ilo oli Lily:n joulukalenteri, jonka luukussa 12 tämä blogi on. Voi KIITOS! *ilotuuletusta*  No on niitä muitakin. Itse asiassa niitä on paljon. Jos kaikki laskisi, niin todella hämmästyisi! Tänään olen iloinnut joululauluista lasten kanssa (ja siitä, miten muokkaantuvatpuokkaantuvat lasten suissa riimitellen..nauru on ollut herkässä. Olen nauttinut sylissä viipyilevistä pienistä ja […]