..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

terveisiä osastolta

Minusta tuli vitosen kakkonen. Yleissairaalapsykiatrian asukki, vailla punaisia sairaalapöksyjä ja omissa villatöppösissä. Minusta tuli asukki osastolle, jossa on enemmän ja vähemmän meitä elämän riepottelemia, uuvuttamia ja väsyttämiä. Osastolle, jossa tähän asti jokainen kohtaaminen on ollut lämmin. Jossa vilisee väsyneitä hymyjä ja mustaa huumoria yökköjen työtavoista. Minä olen itkenyt paljon, nukkunut vähän vähemmän. Uskomattomalle tuntuu se, […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

hyviä uutisia lapsettomuuspolilta

Olin taas autossa, kun Mies soitti. ”Kulta, mulla on hyviä uutisia. Kätilö soitti.” Miehen mahanahkaan kahdesti viikossa pistetyt Pregnyl-piikit tuottavat tulosta. Testosteroniarvo oli noussut, nyt 15. 20 on tavoite, pistoksia jatketaan, mutta meihin oltiin todella tyytyväisiä. Ihanaa! Valonpilkahduksia! Edes tässä! Kuun lopussa on seuraava kontrolli ja jos ne alkaa kieppua tavoitearvoissa, niin päästäänpäästäänpäästään loppuvuodesta icsiin. […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

uusi kamuni opamox (tosin vaan lyhytikäinen kamu, i hope)

Torstaina sain itseni setä T:n vastaanotolle. Pillitin, vollotin, enkä nyt onnistunut kovin uskottavaa kuvaa antamaan henkisestä hyvinvoinnistani. Pahoinvoinnista kyllä, täyslaidallisen. Jos jostain olen iloinen, niin siitä, että terapeuttini tuntee minut jo niin hyvin, että osaa arvioida romahduksen lähestymisen minua paremmin. Siitäpä syystä kävelin setä T:n luota takaisin odotushuoneeseen ja hetken kuluttua tapasin täti Lääkärin.  Lääkärin […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

Vaimon keittiöstä, hei

Vaimo sai päähänsä keittää hilloa. Vaimo sai päähänsä keittää omenahilloa. Niin paljon, että sitä riittää. Ja voin kertoa – sitä riittää! Kesken hillonkeiton Vaimo sai päähänsä tuunata omppohilloa mansikalla. Kuvitteli jo mielessään hillopurkkietiketissä ’hint of strawberry’- tiedonannon. Paljon muutakin Vaimo kuvitteli, mm. lepoisaa sohvakölleilyä ja mukavaa koti-iltaa. Eipä tainnut Vaimo jumpalle lähtiessään muistaa, että se […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

itkuvollotusta setä Terapeutin nojatuolissa

Eipä tarvinnut setä T:n kysyä kuin kaksi sanaa ja tämä nainen vollotti punaisessa nojatuolissa kuin Niagara. ”Mitä kuuluu?” oli aivan liikaa. Sieltähän se sitten tuli – viikkokatsaus lapsettomuushoitojen katkaisemisesta (joo, on siitä jo viikko!), ilta-aikaan lisääntyvästä ahdistuksesta, valvotuista öistä ja painajaisista.  ”Älä nyt piinaa itseäsi sillä ajatuksella, että pitäisi jaksaa ja olla vahva. Tämä tilannehan […]