..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

oikeus tulla kuulluksi (ja nähdyksi)

Uutisissa on taas ollut esillä hoitohenkilökunnan oikeus abortista kieltäytymiseen. Olin helpottunut, kun hallitus äänesti lakialoitteen nurin. Miksikö? Jokaisella naisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Minulla on asiaan hyvin subjektiivinen kokemus. Tulin raskaaksi seksuaalisen väkivallan seurauksena. En halunnut sitä. Jo väkivaltakokemus itsessään oli hajottava. Siinä vaiheessa, kun raskaustesti näytti plussaa, maailma kieppui. Minun ainoa ajatukseni […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kiitoksen kynttilät

Tänään kuudelta meillä syttyvät kiitoksen kynttilät. Kiitoksen kynttilät vapaasta maasta. Isänmaasta. Omasta kodista, kulttuuriperinnöstä. Oikeudesta omaan kieleen ja koulutukseen. Kiitoksen kynttilät isovanhempien tekemästä työstä rintamalla – etulinjassa Kannaksella, joukkosidontapaikalla, sotasairaalassa. Siitä, että jokainen heistä sai palata hengissä kotiin, perustamaan perhettä ja luomaan omalla työllään mahdollisuuksia meille jälkipolville. Tänään syttyvät kaipauksen kynttilät. Tänä vuonna vietän elämäni […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”ois vielä yksi kysymys: onko sulla lapsia?”

Kävin työhaastattelussa. Puhuimme pitkään työtavoista, vahvuuksista ja kasvatuskumppanuudesta. Koko haastattelun ajan oli varma olo. Omasta ammattitaidosta ja ammatillisuudesta. Sitten, jo melkein lähtiessä: ”Ois vielä yksi kysymys: onko sulla lapsia?” Jostain sisältä tuli vaistomaisesti ”ei ole”. Heti sen perään haastattelijat vilkaisivat toisiaan ja tuntui siltä, että tähän se nyt kaatuu – että niiden mielestä vanhemmuudesta ja […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

170 asiaa, jotka saavat minut onnelliseksi

Ei elämä pelkkää mustaa ole. Sen todistamiseksi listasin 170 asiaa, joista tulen onnelliseksi, jotka saavat minut hymilemään tai hyvälle tuulelle: 1. Villasukat. Mitä värikkäämmät, sen parempi. Nukunkin villasukat jalassa. 2. Silmälasinpuhdistusliina. Ah. Autuasta on nähdä ilman läikkiä. 3. Sauna. Mielellään puulämmitteinen. Ja vieressä järvi. 4. Kukkaseppele. 5. Riippumatto ja lintujen laulu. 6. Kesämökki. Suvun rakas, […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”sinä jätit minut yksin”

Sinä tulit eteeni ja katsoit minua silmät leimuten. ”Sinä jätit minut ihan yksin”, kivahdit ja käänsit minulle selkäsi. Hento nyyhkytys vavisutti koko pientä kehoasi. ”En jättänyt”, sanoin ja nostin sinut syliin. — Osallistuimme paloharjoitukseen. Olimme puhuneet siitä reilun viikon. Luimme paloautokirjoja ja katsoimme Ransun pelastuskoulua. Laskimme päiviä siihen, että paloautot tulisivat ja näyttäisimme, miten hienosti […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

itsemurhasta

”Tänään ohikiitävän hetken verran minä toivoin olevani kuollut.” (Päiväkirjamerkintä, 2006) Ohikiitävät hetket muuttuivat päivittäisiksi. Pikkuhiljaa, aivan kuin varkain.  Sen vuoden piti olla erilainen, valoisa. Sen piti tuoda mukanaan valmistuminen toiseen ammattiin ja muutto ulkomaille uusiin työtehtäviin. Lentoliputkin olivat jo varattuina ja kiinankielinen opetusmateriaali kulki mukana. Sinä kesänä sairastin syvän laskimotukoksen e-pillereiden käytön seurauksena. Syvä laskimotukos oli niin hankala, […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kehityskeskustelussa

Voin sanoa, että ensimmäistä kertaa kaikkien työvuosien aikana kehityskeskusteluun meneminen ei pelottanut. Ei jännittänyt, ei ahdistanut. Eikä itse keskustelukaan. Se meni hyvin.   Sain kuulla paljon hyviä ja positiivisia havaintoja työstäni, työotteestani ja itsestäni työntekijänä. Sain antaa palautetta työyhteisöstä ja johtamisesta. Ja keskustelu oli hyvää! Tuntui ihan äärettömän hyvälle istua ja puhua. Tarkastella työtä. Keskustella […]