autojuttu

Olen nauttinut muutamasta lomapäivästä. Ihan kotona. Silitin työpaikalla lähipostilaatikkoa peruuttaessani (ja sain kotiinviemisiksi 40cm:n naarmun auton kyljessä – ja opin jälleen katsomaan sekä taka- että sivupeileistä lähtiessäni). Auto piti viedä korjaamolle, mutta ongelmahan oli siinä, että en pääse töihin ilman autoa. Siis en mukavuussyistä, vaan ihan logistisista – täältä periferiasta ei aina aamuviideltä ole helppoa siirtyä mihinkään. 

Vein auton Laakkosen korikorjaamolle. Sinne mennessä olin hieman skeptinen siitä, että auton korjuun saisi näille muutamille lomapäiville. Keskustelu siellä meni kuitenkin kutakuinkin näin:

työnjohtaja: Niin siis menee elokuulle, meillä on aika lailla jonoa.

minä: Ai, no ei se mitään. Ihan tuurilla yritin, kun käyn tuolla kauempana töissä ja nyt on muutama lomapäivä..

työnjohtaja: Ai siis siellä asti? Ja olet ensi viikolla lomalla? Pärjäätkö lomalla ilman autoa? (Minä nyökyttelin.) Tehdään hei niin, että tuot sen maanantaina ja saat sen loppuviikolla. Pojat tekee sen jossain välissä. Kolmeen päivään en voi sitä luvata, mutta viikon aikana kuitenkin.

minä: Oikeasti? Ihan mahtavaa!

työnjohtaja: Joo, kyllä se hoituu. Pitäähän sinun töihin päästä. Ja sovitaan, että tuot auton maanantaina vasta klo10, niin ei tarvitse ensimmäisenä loma-aamuna herätä liian aikaisin. *leveä hymy tähän*

minä: *leveä hymy tähän ja vuolaasti kiitoksia* 

Siis TODELLA! Uskomatonta ritarillisuutta! Arjen enkeli kyllä parhaimmillaan. Ihan uskomattoman hienoa palvelua. KiitoskiitosKIITOS!

Tänään haimme auton. Tapasin toisen työnjohtajan, joka sanoi autoni korjuulle päätymisen näin nopeasti olleen melkoinen ihme – kun on ne jonot. Taas minä vuolaasti kiittelin arjen ritarillisuudesta ja siitä, että tämä hoitui näin. Hän jäi hymyillen toimistoonsa, minä hymyilin koko kotimatkan. Kyllä minä yhä ihmettelen, miten kivuttomasti tämä korjaaminen meni. En voi kuin kiittää. Ja muistaa jatkossa katsoa niitä peilejä. Krmh.