diagnoosi: normaali

Eilen oli käynti psykiatrian poliklinikalla. Täti Lääkäri ja Setä Psykologi olivat molemmat läsnä. Keskustelimme hieman alle tunnin. Yöunista. Parisuhteesta. Lapsettomuushoidoista.

Olimme monesta asiasta yhtä mieltä. Siitä, että on oltava toivoa. Ja että parisuhteessa asioita voi selvittää vain puhumalla. Siitäkin, että konsultaatiopyyntö on ensisijaisesti haaveissa siintävän lapsenkin etu. 

Kaikkein riemastuttavinta oli kuitenkin Täti Lääkärin viimeinen lause:

”Enhän minä voi mitään muuta kirjoittaa, kuin että te todella olette lahjasoluhoitoihin valmiita. Ja senkin kirjoitan, että kyllä sinä olet ihan normaali.”

NORMAALI! Voitteko kuvitella? Ei, että ”tämän traumaperäisen stressihäiriön vuoksi/ siitä johtuen”, vaan normaali. Ihan tavallinen.

Niin, eteenpäin mennään! Hoidot jatkuvat ja selkävoitto stressihäiriöstä vahvistuu. Minä 2- ptsd 0. 

(Ja sain Miehenkin takaisin kotiin, ihanaa! Sekin on ihanaa, että välillä saa ihan oikeasti ilohehkuttaa!)