enää yksi yö (jännityksenkauhistus)

Enää yksi yö. Jännittää. Hirvittää. Ihan hirmuisesti.

Huomenna on punktio klo:10.15. Kivesbiopsia on jo 9.45. Siis sikäli, kun vielä sinne yhdessä mennään. Hieman on hermot olleet kireällä molemmilla, jännityksestä ja ahdistuksesta ja pelosta. Mies kasailee ajatuksiaan makuuhuoneessa, minä sohvalla ja siivoamalla. 

Toivon niin, että melkein sattuu. Sydämeen. Sieluun.

Toivon niin, että kaikki muu tuntuu merkityksettömältä. Paitsi Mies. Ja tämä prosessi. Meidän mutkainen tiemme, toiveemme tulla vanhemmiksi. Saada olla äiti ja isä. 

Voi kun kaikki menisi hyvin! 

Saa pitää meille peukkuja. (Ja jos on tapana huokaista välillä yläilmoihin, niin kaikki huokauksetkin vastaanotetaan.)