”että olisit onnellinen”

Eilen itketti. Tänäänkin itkettää. Kävin hoitamassa asioita ex-Miehen kanssa eilen. Puhuttiin kuulumisista. Hän sanoi lukeneensa rivien välistä, että elämässäni on joku muu. Olleensa iloinen kesällä, että päivitykset ovat facessakin olleet positiivisia ja elämäniloisia. Aktiivisia. Istuin kyyneleet silmissä sohvalla ja kuuntelin. Tuntui siltä, että suru kietoo yhä syvemmälle syliinsä. Ja hän sanoi: ”En toivo tältä elämältä mitään muuta, kuin että sinä olisit onnellinen.”

Kotona istuin olohuoneen lattialla yhdessä perintätoimistojen kirjeiden kanssa ja itkin. Sitä, miten surullista on se, että pitkä parisuhde loppuu typerän nettipokerin takia. Sitä, miten surullista on menettää paras ystävä, kumppani ja rakastaja. Sitä, miten olisin vaan halunnut halata ja pitää sylissä häntä kaikesta huolimatta. Sitäkin, että vaikka kerroin antaneeni hänelle pelaamisen anteeksi, hän sanoi, ettei voi koskaan antaa itselleen anteeksi sitä, että tuhosi parhaan asian elämässään omalla toiminnallaan. 

Itkin surua. Itkin onnea.

Itkin sitä, miten onnellista on elää juuri nyt – kuitenkin. Kumppanin kanssa. Miten ihanalle tuntuu se, että voi mennä, kokea, löytää – yhdessä. Miten tärkeäksi hän on tullut ja miten hyvä hänen kanssaan on olla. Ja miten käsittämättömälle tuntuu Kumppanin asennoituminen tähän kaikkeen. Eilen tultuaan töistä hän halasi, silitti itkusta kostuneita hiuksiani ja sanoi, että perintätoimiston kirjeetkin loppuvat joskus. Että se on vain rahaa. Että kaikesta selvitään. Kuitenkin.

Olisin halunnut sanoa ex-Miehelle, että olen onnellinen. Että elämä jatkuu. Ja kaikesta voi selvitä. Olisin halunnut sanoa. En voinut. Katsoin kyyneleistä märkiä silmiä, joissa näkyi valtavasti kipua ja tuskaa. Menettämisen kipua. Epäonnistumisen tuskaa. Sellaista surua, jolle ei ole olemassa sanoja. Lähtiessä halasin. Tiesin, että jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Toisen uusi alku on toisen loppu. Se tekee kipeää. Ei siihen ole oikeita sanoja tai luontevia lauserakenteita.

On vain paljas sydän, joka kaipaa sitä, mitä on joskus ollut ja iloitsee siitä, mitä on nyt. 

Minä olen onnellinen. Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Olen yrittänyt ajatella, että kaikesta siitä kauheudesta syntyi kuitenkin jotain hyvää. Mahdollisuus uuteen alkuun, uuteen elämänvaiheeseen. Tutustuminen Kumppaniin. Niin, olen onnellinen, vaikka itkettääkin. Vieläkin.

Minäkin toivon, että jonakin päivänä hänkin voisi olla onnellinen. Nähdä sen, että elämä ei loppunutkaan. Että se kantaisikin ja tarjoaisi hyviäkin asioita. Että aina ei tarvitse käydä huonosti.

 

 

 

 

suhteet rakkaus ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *