hääjuttuja

Kävimme tänään fiilistelemässä hääkirkon pihassa. Se on pieni, erämaakirkoksi luokiteltu ja keskellä parasta suomalaista metsämaisemaa. Sisälle kirkkoon ei päässyt, mutta koska kirkko on minulle äärimmäisen tuttu, kuvailin sen lopun, mitä ei nähty suurista ikkunoista.

Tsekkasimme myös kodan ja laskimme sitä, kuinka monta istuinalustaa sinne tarvitaan.

Koska meillä kummallakin on ollut joskus jo isot häät, päädyimme pieniin. Hyvin pieniin. Vihkiminen tapahtuu ilta-aikaan kirkossa, jonka koristuksena on ainoastaan kynttilöitä, tuikkuja ja katajanoksia.

Hääjuhlaa vietetään piippukodassa tulen äärellä. Nokipannukahvien lisäksi tarjoillaan loimulohta ja salaattia sekä hääkakkua. Nuotion loimun lisäksi myös kotaan tulee lyhtyjä.

Pukeutumiskysymyskin on jo ratkaistu. Löysin mekon viime viikolla. Se on talvisen yötaivaan sininen ja kaunis! Laskin, että tarkenen se päällä vihkimisen – kotaan on vedettävä toppavaatteet päälle. 

Kukkia ei tule. Paitsi rintapieleen yksi Miehelle ja minulle yksi hiuksiin tai ranteeseen. 

Musiikista huolehtii veljeni kitaralla, kanttoriakaan emme tahtoneet.

Kaikki on siis suunniteltu. Luonnonläheiset, intiimit, valoisat ja lämpimät. Ei sen suurempaa eikä pienempää. Täydelliset juuri meille. Se riittää, että kaikein läheisimmät ovat paikalla. Ja että tarjoilut ovat meidän näköisemme. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että saamme sanoa toisillemme  TAHDON sekä yhdessä pyytää siunausta alkavalle liitolle ja läheisemme pyytävät sitä meidän kanssamme. 

Ainoa mutta on tällä hetkellä töissä jylläävä tautibingo. On enterorokkoa, kihomatoja, ärhäkkää vatsatautia ja keuhkokuumetta. Pitää vaan toivoa, että vältetään! Pidetään peukkuja. :)