hämmennystä

Käynti lapsettomuusklinikalla on ohi.

Minä meinasin pyörtyä. Mies selvisi hammaskiristelyillä ja tärinällä. Puudutusta lisättiin kolmesti.

Neula, jolla biopsia tehtiin, oli valtava. Siis ihan valtava. Ja tulokset. ”Tässähän on näitä siittiöitä vähemmän, mitä odotettiin.” Uusittiin siis kolmesti. Voi kipua!

Minulta pääsi itku, myötätunnosta ja siitä, mihin minun armaani suostuu.

”No, nämä riittävät YHTEEN hoitokertaan.”

Yhteen.

Voisiko se riittää?

Itku puskee ylöspäin, silmät kyyneltyvät. Lähden kävelylle, kiitollisena ihanasti meitä kohdellusta henkilökunnasta, mutta epävarmana ja hämmentyneenä kaikesta muusta.

Yhden kerran pitää riittää.

Onko se mahdollista?