helmiä kassajonossa (ja vähän muuallakin) vol.2
”Kato äiti, multa tuli nenästä aivot!”, parkaisee neljän-viiden vanha aivaistettuaan käteensä. Voi parka. Onneksi aivot pysyivät paikallaan.
”Isi, mä haluun tuon hobitin leikkikaveriksi!”, kiljahtaa yksi nähtyään lyhytkasvuisen kanssaihmisen hedelmäosastolla.
”Pik-ku-hou-sun-suo-jat.”, tavaa takanani kärryissä istuva natiainen. ”Isii, miksi pikkuhousuja pitää suojata? Mitä tapahtuu, jos niitä ei suojaa? Onko sulla housuissa pokserihoususuojat? Voiko pikkuhousunsuojilla torjua märkiä pieruja?”
”Ja sä et ainakaan saa mua teille, mun unilelukin on kotona!”, karjaisee kolmenvanha kassatädille äitinsä peloteltuaan tätä sillä, että ellei käyttäydy, niin kysyy kassan tädiltä, voisiko tämä ottaa tuollaisen ärjyjäisen.
”Onko pissis se, joka pissii pisimmälle?” Pohdintaa aamupalapöydässä maitolasillisen äärellä.
Lapsukaiset olivat yhdessä läjässä pihan kauimmaisessa nurkkauksessa. Sinkoilivat kuin superpallot. Sieltä kuului: ”Ampiainen! Ei kun mehiläinen! Ei kun kimalainen! Ei kun PÖRRIÄINEN! Ei kun PISTIÄINEN! Ei kun ÖTÖKKÄ!” (Ja kaikki huutavat: ”yöööööök, ötökkä!”)
”Mun äiti on tositositosi hyvä pelaamaan penistä”, julisti neitokainen tavaratalon ruokaosastolla. ”PINGISTÄ, kulta! PINGISTÄ!”, yritti tulipunaisena hehkuva äiti pelastaa.
”Äiti, mun pyllyä kutittaa. Raavi mun pyllyä! Raavi sitä nyt!”, ulvoo pieni ja hinkuttaa takapuoltaan ostoskärryjen lastenistuimeen.
”Eikö ookkin suloinen vauva?”, kiemailee kolmivuotias. Kehuessani, että on tosi suloinen ja että isosiskokin on suloinen, kääntyy ja kajauttaa: ”Isi, mä sanoin, että me saadaan vauvalle uusi paikka. Tuo täti voi viedä vauvan sen kotiin.” Lähdin kaupasta kuitenkin ilman vauvaa.
Kun kysyn yhdeltä tutulta lapselta, miksi hän lopetti pukemisen kuin seinään: ”Mä en nyt voi pukea. Mä tuijotan sun tissejä.”
”Mun äitilläpäs on kotona semmoinen elefantin kärsä, joka surisee!”, valistetaan minua McDonaldsin pöydästä toiseen. Vanhemmat pakkaavat jälkikasvunsa salamannopeasti pihalle.
”Älä vaan mene sinne”, huolehtii pieni poika pyrkiessäni Sokoksella vessaan. ”Mummulta tuli maailman isoin kakka.”
..ja ikivanha, mutta all-time-favourite suoraan elävästä elämästä ja töistä:
Olin joulukuvaelmassa Mariana. Odottelimme päiväkotiryhmää saapuvaksi. Istuin alttarin edessä yhdessä Joosefin kanssa, seimi oli tyhjänä edessämme. Vähitellen penkit täyttyivät. Viimeisenä kirkkoon tuli ryhmä 4-5-vuotiaita. Yksi pojista lähti juoksemaan keskikäytävää, suoraan kohti minua. Hämmennyin, hymyilin ja ojensin käteni häntä kohti, mutta hän kyykistyikin viime hetkellä, tarttui kaksin käsin roolivaatteestani, kiskaisi hameen päänsä päälle ja kajautti kirkkaalla äänellään:”Näytä mulle nyt se reikä, mistä se Jeesus oikein tuli!” niin että koko kirkko kaikui. Eittämättä yksi mieleenpainuvimmista työtehtävistä.