ikävän ja itkuolon karkoitusviikko

Terveisiä riparilta.

Sunnuntaina lähdin matkaan itkua nieleskellen, kun oli niin hankala olla. Sunnuntaina saavuin leirikeskukseen ja – WHUM.

Kun elää verrattain alkeellisissa leirikeskusolosuhteissa 36 muun kanssaihmisen kanssa, jakaa ruokapöydän, penkin, 

saunanlauteet ja uimaveden, nauraa vedet silmissä iltaohjelmien sketseille, hämmästelee oppitunneilla nuorten viisaita ajatuksia

ja muuna aikana isosten heittäytymiskykyä, herää aamulla aikaisin ja menee aamuyöllä nukkumaan, laulaa iltalauluja ja silittää

olkapäätä, istuu vierellä, kuuntelee kasvutarinoita ja ulkoläksyjä, kirmaa metsikössä lipunryöstöä ja rakkauspalloa

niin sitä

unohtaa 

oman elämän vaikeita ja ikäviä asioita.

On vaan. Tässä. Nuoria varten. Nuorten kanssa.

Enkä keksi ainuttakaan parempaa paikkaa. Täällä on hyvä. Täällä on valtavan hyvä. Ihmeellisen ihana leiri, ihmeellisen ihanat ja rakkaat lapset.

 

Kiitollinen olen.

Väsynyt, hikinen, mustelmillakin. Mutta kiitollinen.