…ja mitä tekee Mies?

Olen joskus kirjoittanutkin, että Miehen veli perheineen on häviävän pienesti elämässämme mukana. Se tuntuu kipeältä, että Miehen veljenpoika ei tunnista setäänsä. Meille ei ole annettu mahdollisuutta olla lapsen elämässä mukana. Se on ollut yksi suuri suru.

No, Anoppi soitti. Miehen veljen kotona oli lauennut sulake. Pakastin oli sulanut täysin. Koko kesän marjasato (ja kaikki muu) meni pilalle.

Mies: ”No kyllä me voidaan antaa mansikoita.”

(tässä vaiheessa minä tulin kotiin)

Mies: ”Niin äidille sanoin, että voidaan antaa mansikoita. Ja eikö meiltä mustikoitakin liikene?” (katsoo minuun)

Liikenee. Molempia.

Tuommoinen hän on. Ajattelee muiden parasta. Huolimatta siitä, että eivät pidä yhteyttä. On valmis auttamaan. Koko sydämestään! Vastaa negatiivisuuteen positiivisuudella. Nousee tilanteen yläpuolelle ja kuitenkin, kuitenkin seisoo veljensä rinnalla.

Rakas, rakas Mies. Sydän NIIN lämpöinen!