kahvilla harmaahapsisen enkelin kanssa

Tuntemattoman ihmisen suusta harvoin kuulee tämmöistä: ”Sinä näytät sille, että tarvitsisit kupin kahvia. Juotko, jos tuon? Otatko jotain siihen sekaan?”

Istuin Renkomäen ABC:llä matkalla kohti etelää ja opintojen viimeisiä hetkosia. Olin väsynyt, siitä, että piti lähteä kotoa vieraisiin peteihin pariksi yöksi ja siitä, että pitää ajaa yksin.. se vaan on uuvuttavaa. 

Hörpin vettä kahvilan pöydässä, kun siihen tupsahti iäkäs pariskunta, harmaahapsisia enkeleitä molemmat. Ehdin nyökätä, että voin juoda ja pitikin hakea, mutta en vielä saanut aikaiseksi. Herra lähti kahvijonoon ja rouva jäi viereeni pöytään.

Pariskunta oli kauttakulkumatkalla kuten minäkin. Muutamassa hetkessä oli vaihdettu omaa elämäntarinaa ja olin kuullut siitä, millaista on olla oman lapsen omaishoitaja, millaista oli lähteä Karjalasta evakkoon sotaa karkuun – ja millaista on kulkea enkelin kengissä.

Pariskunnalla on kuulemma tapana tuoda iloa ja välittämistä sinne, missä he liikkuvat. Ja kohdata ihmisiä, ihan tuntemattomiakin. Harvoin tapaa noin perusteellisen sydämellisiä ihmisiä!

Lähtiessä sain halauksen ja siunauksen toivotuksen. Kyllä olikin siunattu olo!

Minä sain juoda kahvit kahden enkelin kanssa. :)