kaikkea ei tarvitse sietää

Tänään töissä tuli tilanne, jossa kiinteistön omistaja puhui hyvin halventavaan sävyyn työpaikkamme naisista.

”Nuo tyhjäpäiset akat” kuului useammassa lauseessa.

Sisällä kiehui. En voinut olla puuttumatta. En voinut.

Menin hänen eteensä, katsoin suoraan silmiin. Sanoin, että ensinnäkään en ole akka, vaan nainen. Toisekseen, jatkoin, työpaikallamme ei ole ainuttakaan tyhjäpäistä vaan työhönsä sitoutuneita, motivoituneita ja ammattitaitoisia ihmisiä. Muistin mainita senkin, että mikään ei oikeuta miestä puhuttelemaan naisia tai naista halventavasti tai vähempiarvoisesti ja että minulla, meillä on oikeus tulla puhutelluksi arvostaen.

Taisi olla ensimmäinen kerta kun kyseinen mies sai palautuksen Telluksen pintaan norsunluutornistaan. Ehkä se teki hänelle ihan hyvää. Vieläkin sisällä kiehuu, varsinkin kun kyse on asioista, joita pitäisi kyetä hoitamaan ja joista kantaa vastuuta.

Yksi lapsista tuli myöhemmin halaamaan. ”Se setä oli kyllä itse ihan tyhjäpää. Eihän sen tukkakaan ollut koko päässä”, lohdutti pieni. Voi miten hyvin päätelty!