käsiteltävä äärihellästi (ja varoen)
Seksuaalinen väkivalta muuttaa paljon. Kun on kokenut silmitöntä kauhua, kuolemanpelkoa, raakaa väkivaltaa ja alistamista, on mennyt monesta kohtaa rikki.
Välillä tekisi mieli tatuoida jonnekin teksti, ”käsiteltävä äärihellästi”. Esimerkiksi silloin, kun menee gynekologisiin tutkimuksiin. Ne tuntuvat ääriepämiellyttäviltä, enkä voi sille mitään, että kerta toisensa jälkeen ne kiepauttavat minut mielessäni terveyskeskuksen päivystyshuoneeseen, raiskaustutkimukseen. Tutkimushuoneen seinät muuttuvat päivystyshuoneen seiniksi, sairaanhoitaja naispuoliseksi poliisiksi ja lääkäri tutkimusta tekeväksi sairaanhoitajaksi. Muistan kerta toisensa jälkeen poliisin silittävän kädenselkää ja sanovan: ”Tämä on kohta ohi, sinä selviät kyllä.” Muistan kerta toisensa jälkeen sairaanhoitajan raaputtavan kynnenalusia, kampaavan hiuksia ja häpykarvoja ja pahoittelevan sitä, että tämä pitää tehdä.
Vaikka sekä itse kokemusta ja sen jälkimaininkeja päivystyksessä on purettukin Setä Psykologin hellässä huomassa, ne pomppaavat aika ajoin silmille.
Seksuaalinen väkivalta näkyy myös seksielämässä. Hellän hetken tullenkin on välillä muistettava edetä varoen. Liian nopeat liikkeet, tuuppaamiset tai salamannopeat kellistämiset herättävät vireystilan huippuunsa, muistuttavat jostain pahasta ja aiheuttavat mielipahaa ennen kaikkea Siipassa, joka toiminnallaan valitettavasti aiheutti hankalan tilanteen ja jäi ilman.
Se näkyy myös suhteessa toisiin ihmisiin. Tungokset, äkkiarvaamatta tapahtuneet säikähdykset, kaverimielessä tehdyt säikäyttelyt ja esimerkiksi yksin jääminen illan viimeisen ryhmän vetämisen jälkeen ovat hankalia. Tungoksessa kuka tahansa voi tulla vahingossa iholle. Työkaverin tahaton hiipiminen toimistokäytävässä tai ilmestyminen selän taakse voi laukaista jokseenkin voimakkaan kiljaisun. Säikyttelystä vastapuoli voi tahattomasti saada avokämmenen poskeensa tai potkun alarekisteriin. Tyhjän seurakuntatalon käytävät, vessat, huoneet voivat yhtäkkiä kätkeä sisäänsä jotain vaarallista, varjoista tulee eläviä, pienikin rasaus saa sormet hakeutumaan puhelimelle (jossa hätänumero on tottakai ensimmäinen numero).
Seksuaalinen väkivalta vaikuttaa minuun edelleen, vaikka en niin haluaisi. Ja joka kerran, kun joudun mielestäni hankalaan tilanteeseen, se laukaisee ylivireystilan päälle.
Nyt uskallan kuitenkin jo sanoa, jos joku tuntuu epämiellyttävältä tai pahalta. Sanoa, että se johtuu aikaisemmista kokemuksistani.
Asioista, joista olen kuitenkin selvinnyt.
Kaikki eivät osaa tai kykene kohtaamaan saamaansa tietoa, mutta se on heidän ongelmansa. Minun (ja muiden seksuaalista väkivaltaa kokeneiden) oikeuteni on tulla kohdelluksi varoen. Hellästi, pakottamatta.