katastrofiviikko

Niin.

Kun murekkeesta unohtaa sipulikeiton, siitä tulee niin pahaa, että tulee itku. Kun sitä yrittää parantaa soijakastikkeella, siitä tulee vielä pahempaa ja tulee toinen itku.

Kun käden ja silmän koordinaatio ei toimi, sitä saattaa hujauttaa kahvipannun tuhannen päreiksi tiskipöydän laitaan. Siitäkin saattaa tulla itku.

Kun sukulaistyttöset ovat yökyläilemässä ja piilosta leikkiessään löytävät aikuisten lelujen piilon ja värisevää härpäkettä heilutellen tulevat kysymään, että ”mikäseonvoikosilläleikkiä?” niin ei tiedä, tulisiko itku vai nauru vai mikä. No leikkikalua siitä ei ainakaan tullut.

Kun aamulla herää herätysvaloon, kääntyy ja tajuaa samalla olevansa JO sängynlaidalla, pudotessaan puolen metrin matkan ehtii miettiä kaikenlaista. Muun muassa sitä, että taitaapa tulla paska päivä. ’Kankku hellänä aamuun ankeaan’. Vai miten se renkutus meni?

Kun kaupassa nostaa tusinan munan rasiaa kauppapussiin ja rasia lipeää kädestä, saattaa kengissä olla uusi kuorrute ja silmäkulmassa kiukkuitku. Ja ne tortut, ne jäivät ilman voitelua.

Kun lumitöitä tehdessä ajattelee olevansa näppärä ja nokkela ja saavansa kunnon lihastreenin lumilapion kanssa, sitä saattaa vahingossa huitaista lasilyhdyn hankeen tuhannen päreinä. Niin.

Sellainen viikko. 

Voisikohan sitä OIKEASTI mennä talviunille? Villasukilla, glögillä ja suklaarasialla ON hermoja tyynnyttävä vaikutus. 

Kiitollinen olen siitä, että olen vielä sairaslomalla. Kauhistuttaa edes ajatella, mitä töissä tapahtuisi..