kesä – kuitenkin

Kaupassa kiinnitin huomioni kahden naisihmisen keskusteluun. Kaikki oli pielessä. Ihan kaikki. Juhannus oli mennyt pilalle, kun oli kylmä ja satoi. Mökille ei voi mennä, kun on kylmä ja sataa. Mitään ei voi tehdä, kun on kylmä ja sataa. Koko kesä lomineen ja suunnitelmineen pilalla – kun on kylmä ja sataa. Voi surku.

Anteeksi, en voinut kuin hymyillä. Vaikka olisi viileää, niin silti on kesä. Kukat kukkivat, linnut laulavat. Joka aamu olen saanut herätä valtavaan riemukonserttoon, kun linnut herättävät laulullaan. Juhannus ei mennyt pilalle, kukkamekon alla oli legginsit ja varpaita lämmittivät villasukat. Mökillä lämmittäisi takkatuli ja saunan kiuas, jos sinne lähtisin. Metsässä on ihana kävellä sateella ja kuunnella sadepisaroiden ääntä, tuulen suhinaa. Kaikkein parasta on istua rantakalliolla vesisateen alkaessa paraatipaikalla.

Ymmärrän, että kesään ja kesälomaan ladataan ihan järkyttävä määrä odotuksia ja toiveita. Siihen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Kuinka auringon pitäisi paistaa joka päivä pilvettömältä taivaalta, pihapiirin olla hyttysetön ja marjatiskiltä ostettujen mansikoiden makeita.

Ei ole olemassa huonoa keliä, se on vain varustekysymys. Loma on aivan yhtä arvokas, kitkipä sitten bikineissä kukkapenkkiä tai lukipa villasukat jalassa kirjaa sohvalla. Loman tarkoitus on lepäännyttää, ei leipäännyttää. Tai stressata. 

On kesä. Kuitenkin. Nautitaan siitä. Vaikka sitten kumisaappaissa ja villasukissa!

– AnLottanen, joka köllii villasukissaan sohvalla, katsoo tallenteita ja lukee Me Naisia

ps. Joskus takapihalta voi löytää koko kesän kauneuden, jos vaan malttaa pysähtyä, kyykistyä ja katsoa.